Sormuksen ritarit (engl. The Fellowship of the Ring) on englantilaisen J. R. R. Tolkienin kirjoittaman Taru sormusten herrasta -fantasiaromaanin ensimmäinen osa. Alkuperäinen teos julkaistiin vuonna 1954 Britanniassa. Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogiaan kuuluvat myös Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tolkienin luomaan kuvitteelliseen Ardan maanosaan, Keski-Maahan.
Alun perin Tolkien toivoi Taru sormusten herrasta-kirjan julkaistavan yhtenä osana, jotka hän jakoi kuuteen kirjaan. Taloudellisista syistä kustannusyhtiö Allen & Unwin päätti jakaa kirjan kolmeen osaan. Jokainen osa sisälsi kaksi kirjaa. Ensimmäisen osan nimi Sormuksen ritarit viittasi Sormuksen Saattueen jäseniin.
Sisältö Ensimmäinen kirja Odotettu juhla (A Long-expected Party) Menneisyyden varjo (The Shadow of the Past) Kolme kumppanusta (Three is Company) Oikotie ja sieniä (A Short Cut to Mushrooms) Salaliitto paljastuu (A Conspiracy Unmasked) Vanha Metsä (The Old Forest) Tom Bombadilin talossa (In the House of Tom Bombadil) Sumua Hautakeroilla (Fog on the Barrow-downs) Pomppivan ponin majatalossa (At the Sign of the Prancing Pony) Konkari (Strider) Veitsi yössä (A Knife in the Dark) Pako kahlaamolle (Flight to the Ford)
Toinen kirja Kohtaamisia (Many Meetings) Elrondin neuvonpito (The Council of Elrond) Sormus vaeltaa etelään (The Ring goes South) Matka pimeydessä (A Journey in the Dark) Khazad-dûmin silta (The Bridge of Khazad-dûm) Lothlórien (Lothlórien) Galadrielin Peili (The Mirror of Galadriel) Jäähyväiset Lórienille (Farewell to Lórien) Suuri Virta (The Great River) Saattue hajoaa (The Breaking of the Fellowship)
Juoni pienoiskuva|285x285px|Sormuksen ritareiden juonen keskipisteenä oleva Valtasormus. Sormuksen ritarit kertoo pääsääntöisesti Frodo Reppulin matkasta Rivendelliin ja Sormuksen Saattueen tehtävästä matkustaa Mordoriin ja tuhota Sormusten Sormus Tuomiovuoren tulessa matkalla, joka määrittää koko Keski-Maan kohtalon.
Ensimmäinen kirja Sormuksen ritarit alkaa siitä, kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoittaa, että hän aikoisi viettää 111. syntymäpäiväänsä 22. syyskuuta ja järjestää sen kunniaksi suuret juhlat, johon kaikki olisivat tervetulleita. Bilbo suunnitteli syntymäpäiväjuhlaansa viikkoja kirjoittaen kutsuja sukulaisilleen ja ystävilleen ja valmistaen lahjoja (hobiteilla oli tapana antaa vieraille lahjoja omana syntymäpäivänään). Monet Hobittilan asukkaat pitivät Bilboa kummallisena, mutta uskoivat hänen olevan äärettömän rikas.
Lopulta kun suuri päivä koittaa, velho Gandalf saapuu Kontuun mukanaan ilotulitteita. Vanhan Gandalfin suosio Hobittilassa perustui suurimmaksi osaksi hienoista ilotulituksista, vaikka jotkut pitivät häntä rauhanrikkojana. Juhlaan saapuivat myös Bilbon sukulaispoika Frodo Reppuli, jonka hän oli adoptoinut vuosia aiemmin sekä Säkinheimo-Reppulit, Otho ja hänen vaimonsa Lobelia, jotka eivät pitäneet Bilbosta ja inhosivat Frodoa, mutta eivät kehdanneet kieltäytyä kutsusta. Juhla kesti koko päivän, sillä ruokaa oli runsaasti ja Gandalfilla oli mukanaan suuri määrä ilotulitteita. Iltapäivällä, juhlan lopuksi, Bilbo piti puheen. Hän kertoi juhlaväelle, että aikoisi lähteä pois lopullisesti. Kansan hämmästykseksi Bilbo katosi, aivan kuin hän olisi muuttunut näkymättömäksi.
Bilbo oli ottanut taskustaan vanhan taikasormuksensa ja laittanut sen sormeensa tietoisena siitä, että sormus muuntaisi haltijansa näkymöttämästi, jos tämä laittaisi sormuksen sormeensa. Bilbo oli suunnitellut lähtöään jo kuukausia, ja hän oli kertonut asiasta ainoastaan velho Gandalfille. Ennen lähtöään Bilbo oli määrännyt Frodon perijäkseen ja jättänyt hänelle kaiken. Katoamistemppunsa jälkeen Bilbo teki lähtöä, kun Gandalf saapui ja varoitti Bilboa käyttämästä sormusta vääriin tarkoituksiin. Hän huomautti myös, että Bilbo oli luvannut jättää myös taikasormuksensa Frodolle, mutta ennen lähtöään Bilbo oli hiljattain päättänyt pitää sormuksen itsellään. Gandalf kehottaa Bilboa jättämään sormuksen Repunpäähän, ja pienen riidan jälkeen Bilbo suostuu, asettaa sormuksen takanreunalle kirjekuoren sisälle, ottaa sauvansa ja lähtee. Sanottuaan Bilbolle hyvästit Gandalf nostaa sormuksen takanreunalta miettien sen menneisyyttä.
Frodo tulee sisään ja on huolissaan Bilbosta, ja kuulee Gandalfilta Bilbon lähteneen vuorille. Gandalf lähtee Hobittilasta ja käskee Frodoa pitämään sormuksen salassa ja tallessa. Gandalfista ei kuulu mitään moniin vuosiin, kunnes hän yllättäen saapuu Hobittilaan iltamyöhällä ja seuraavana aamuna kertoo Frodolle Bilbon taikasormuksen menneisyydestä. Monet vuodet Gandalf oli tutkinut tuon salaperäisen esineen menneisyyttä ja vihdoinkin hän oli täysin varma siitä, että juuri Frodon sormus oli Sormusten Sormus, Herrasormus, jonka Musta Ruhtinas Sauron oli takonut kauan sitten Tuomiovuoren tulessa Mordorin maassa ja jota Sauron yhä havittelee valloittaakseen Keski-Maan pimeyden alle. Gandalf selitti Frodolle Sormuksen menneisyyden, ajat jolloin Isildur oli leikannut Valtasormuksen itse Mustan Ruhtinaan kädestä Viimeisen Liiton taistelussa ja menettänyt sen joen pohjaan, josta Déagol-niminen hobitti oli sen löytänyt. Sormus oli kuitenkin petollinen, se johdatti Déagolin kuolemaan, sillä Sméagol, hänen ystävänsä, oli kuristanut Déagolin; niin suuri oli hänen himonsa saada haltuunsa Sormusten Sormus, jolle Sméagol antoi myöhemmin nimen "Aarre". Sormuksen saatuaan hän oli alkanut käyttää sitä pahoihin tarkoitukseen, kunnes lopulta hänet karkotettiin kotimaastaan ja kirottiin; hänestä tuli Klonkku. 500 vuotta Sormus myrkytti Klonkun mieltä, kunnes Sormus hylkäsi Klonkun. Se vieri vierimistään alas vuorilla, kunnes sen löysi kaikista olennoista epätodennäköisin: Konnun Bilbo Reppuli. Gandalf kertoo myös Frodolle Sormuksen mahdista; Valtasormuksella on kyky hallita omistajaansa ja saattaa hänet pimeyteen, kunnes hän hämärtyy. Gandalf heittää Sormuksen takkaan ja näyttää Frodolle siihen ilmestyvän kirjoituksen mustalla kielellä: vasen|kehyksetön|347x347px
Kirjoitus on osa Sormusrunoa, jonka Gandalf lukee ääneen Frodolle Keski-Maan yhteskielellä. Runossa mainitaan Valtasormuksen nimi ja se, että Sormuksella on valta kahlita kantajansa pimeyteen sillä voimalla, jonka Sauron siihen asetti sen takoessaan. Gandalf kertoi Frodolle myös, että Vihollinen on saanut tiedon Sormuksen olinpaikasta, ja kehottaa Frodoa pakenemaan Konnusta Rivendelliin. Silloin he kuulevat ikkunan takaa ääniä, ja huomaavat, että Frodon puutarhuri ja ystävä Samvais Gamgi (jota kutsuttiin yleensä nimellä Sam) on salakuunnellut heitä ikkunan takana ruohoa leikatessaan. Niinpä Gandalf määrää Samin lähtemään Frodon mukaan ja Sam innostuu ajatuksesta. Gandalf lähtee kysymään neuvoa Velhojen Veljeskunnan johtajalta, Saruman Valkoiselta ja käskee Frodoa keksimään jonkin tekosyyn, jotta hän voisi lähteä Repunpäästä ilman epäilyjä.
Frodo ostaa pienen talon Bukinmaasta ja järjestää itselleen pienen jäähyväisjuhlan, johon hän kutsuu Gandalfin sekä ystävänsä Folco Boffinin, Fredegar "Pulla" Bolgerin, Peregrin "Pippin" Tukin sekä Merri Rankkibukin (hänen oikea nimensä oli Meriadoc, mutta sen muistivat vain hyvin harvat). Gandalf ei kuitenkaan tullut, joten hobittien syötyä illallisen he alkoivat valmistella lähtöä. Folco meni kotiinsa, Sam ja Pippin lähtivät Frodon kanssa taivaltamaan kohti Bukinmaata ja Merri ja Pulla lähtivät vaunuilla tavaroiden kanssa kohti Frodon uutta kotia. Repunpää myytiin Lobelialle (Otho oli kuollut vuotta myöhemmin), mutta Frodo otti mukaansa tärkeimmät tavarat. Päästyään Bukinmaahan hobitit lepäävät muutaman päivän, kunnes he alkavat suunnitella matkansa jatkamista. Heidän matkansa oli hidastunut huomattavasti, sillä Mustat Ratsastajat (Sormusaaveet, Sauronin suurimmat palvelijat) olivat ajaneet heitä takaa ja he olivat päätyneet matkansa varrella Isäntä Maggotin luokse, jossa he olivat yöpyneet.
Bukinmaassa Frodon uudessa kodissa heillä ei ollut kovinkaan runsaasti aikaa levätä, sillä Mustat Ratsastajat saattoivat hoksata heidän piilopaikkansa milloin tahansa. Ainoa reitti jatkaa matkaa oli kulkea Vanhan Metsän halki Hautakeroille, vaikka hobitit olivat kautta aikojen pelänneet Vanhaa Metsää; kerrottiin että siellä asuvat puut olivat noiduttuja. Frodo, Sam, Merri ja Pippin tekivät siitä huolimatta matkaa metsään, mutta Pulla Bolger jäi mieluummin Bukinmaahan Mustia Ratsastajia piilotellen. Tarinat Vanhasta Metsästä osuivat ainakin osittain oikeaan, sillä keskellä metsää Vanha Halavaukko-niminen puu vangitsi Merrin ja Pippinin sisuksiinsa. Sam ja Frodo yrittivät epätoivoisesti huutaa apua, kunnes metsästä kuului laulua ja he näkivät miehen, joka juoksenteli kasa lumpeenlehtiä käsissään. Mies osoittautui Tom Bombadiliksi, Vanhan Metsän isännäksi. Tom käskee Vanhaa Halavaukkoa päästämään hobitit, ja Merri ja Pippin kömpivät pois puun sisuksista.
Bombadil majoittaa hobitit luokseen yöksi ja he syövät Tomin luona illallista ja tapaavat hänen kauniin vaimonsa Kultamarjan. He huomaavat myös, että Sormuksella ei ole minkäänlaista vaikutusta Bombadiliin; hän kykenee näkemään Frodon vaikka hänellä olisi Sormus sormessaan eikä ajaudu Sormuksen asettamaan kiusaukseen. Seuraavana aamuna he tekevät lähtöä Hautakeroille. He taivaltavat pitkän matkan, kunnes joutuvat Haudanhaamujen piirittämäksi. Tom Bombadil kuitenkin saapui apuun ja antoi kullekin hobitille miekan ja karkotti Haudanhaamut pois hobittien kimpusta. Hobitit kävelivät muutaman päivän, kunnes he saapuivat Briihin, jonne Gandalf oli käskenyt Frodon mennä.
Pomppivan ponin majatalossa he vuokraavat huoneen (Frodo käyttää salanimeä Alismäki Gandalfin neuvojen mukaisesti) ja yövyttyään menevät suureen saliin aamiaiselle. Isäntä Viljami Voivalvatti kertoo heille Konkarista, samoojasta jonka oikean nimen tietävät vain harvat Briissä. Frodo alkaa lausua majatalon väelle Bilbon sanoittamaa vanhaa runoa, kun hän vahingossa kaatuu ja Sormus putoaa hänen sormeensa. Frodo katoaa ja tapahtuma aiheuttaa suurta hämmennystä. Frodo yrittää selittää, että hän vain meni pois hetkeksi mutta Konkari vetäisee hänet luokseen ja vaatii hobitteja jatkamaan matkaa hänen seurassaan. Kerrottuaan heille että hän on Gandalfin ystävä ja että Sormusaaveet seuraavat heitä, hobitit suostuvat ehdotukseen.
Samaan aikaan nazgûlit, Sormusaaveet saapuvat Bukinmaahan Frodon ostamaan taloon, jossa Pulla Bolger viettää toista päiväänsä Grikkolossa. Nazgûlit murtautuvat taloon eikä Pulla Bolger jää toimettomaksi. Hän livahtaa takaovesta ulos ja juoksee peltojen poikki lähimpään taloon turvaan. Huomattuaan talon tyhjäksi nazgûlit suuntaavat kohti Briimaata. He huomaavat majatalon huoneessa hobittien sängyt ja iskevät niihin miekkansa ja huomaavat, että peittojen alle on laitettu vain pumpulia ja höyheniä.
Konkari kertoo oikeaksi nimekseen Aragorn ja liittyy hobittien seuraan, kun he jatkavat matkaansa kohti Rivendelliä nazgûleiden takaa-ajamana. He yöpyvät Viimapää-kukkulalla ja Konkari lähtee tutkimaan lähiseutuja. Sillä aikaa kuitenkin Angmarin Noitakuningas, nazgûleiden johtaja, haavoittaa Frodoa voimakkaasti, joten Konkari pyytää apua haltia Glorfindeliltä, joka pakenee kahlaamolle tarkoituksenaan viedä Frodo mahdollisimmana nopeasti Rivendelliin Elrond Puolhaltian luokse, jossa hänen suuri haavansa voitaisiin osittain parantaa. Mustat Ratsastajat ajavat heitä takaa, kunnes kahlaamolla ratsastajien mustat hevoset hukkuvat voimakkaaseen kuohuun. Konkari matkustaa Rivendelliin muiden hobittien kanssa.
Toinen kirja