Saku Antero Koivu (s. 23. marraskuuta 1974 Turku) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija. Koivu oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Mittavan uran luonut Koivu pelasi NHL:ssä yli 1 100 runkosarjaottelua. Pelaajauransa ohella Koivu toimi myös Kansainvälisen olympiakomitean urheilijajäsenenä vuosina 2006–2014.
Koivun ammattilaisura käynnistyi Turun Palloseurassa, jossa hän voitti 1990-luvun alkupuoliskolla kaksi Suomen mestaruutta saavuttaen myös lukuisia henkilökohtaisia pelaajapalkintoja. Montreal Canadiens varasi Koivun NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuudessa numerolla 21, ja Koivu siirtyi NHL:ään voitettuaan jääkiekon maailmanmestaruuden vuoden 1995 keväällä. Montrealissa Koivusta tuli hyvin pian seuran kannattajien suosikki, ja hänet valittiin vuonna 1999 seuran kapteeniksi ensimmäisenä eurooppalaisena jääkiekkoilijana kautta aikain. Koivu toimi Canadiensin kapteenina aina kevääseen 2009 asti, jolloin hän siirtyi Anaheim Ducksiin. Hän edusti Anaheimia kevääseen 2014, minkä jälkeen hän päätti uransa saman vuoden syyskuussa.
Koivun pelaajauraa varjostivat lukuisat loukkaantumiset ja sairaudet, ja hän pelasi urallaan NHL:ssä täyden 82 ottelun mittaisen runkosarjan vain kahdesti. Hän joutui jättämään yli 260 NHL-ottelua väliin loukkaantumisten vuoksi, ja hänen uransa uhkasi päättyä ennenaikaisesti vuonna 2001 havaittuun imusolmukesyöpä non-Hodgkinin lymfoomaan ja vuonna 2006 silmävammaan, jonka vuoksi hänen silmäänsä pääsi vuotamaan vaarallisesti verta. Voitettuaan taistelunsa syöpää vastaan Koivu palkittiin sisukkuutta, urheiluhenkeä ja omistautumista jääkiekolle osoittaneena pelaajana Bill Masterton Memorial Trophylla, ja vuonna 2007 hänet palkittiin King Clancy Trophylla humanitaarisesta työstään syövästä kärsivien avuksi.
Suomen jääkiekkomaajoukkueessa pelatessaan Koivu toimi lähes poikkeuksetta joukkueensa kapteenina. Hän saavutti maajoukkueurallaan yhden MM-kullan, kaksi -hopeaa ja yhden -pronssin. Olympialaisissa hän on saavuttanut yhden olympiahopean ja kolme -pronssia sekä vuoden 2004 maailmancupin toisen sijan. Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006 Koivu valittiin olympialaisten tähdistökentälliseen, ja MM-kilpailuissa hän tuli valituksi tähdistökentälliseen kolme kertaa. Hänet palkittiin myös kahdesti MM-kilpailujen parhaana hyökkääjänä, ja hän myös voitti MM-kilpailujen pistepörssin vuonna 1999.
Seuraura Nuoruus ja ammattilaisuran alku Turun Palloseurassa (1992–1995) Koivu syntyi 23. marraskuuta 1974 Tuire ja Jukka Koivun esikoiseksi. Hän kävi peruskoulun ala-asteen Turun Hepokullassa, yläasteen Rieskalähteen koulussa ja valmistui ylioppilaaksi Aurajoen urheilulukiosta vuonna 1993. Hän kävi 15-vuotiaana jääkiekkorippikoulun Turun Ruissalossa ja harrasti jääkiekon ohella jalkapalloa monen muun ikäisensä tavoin. 15-vuotiaana hän oli merkittävässä roolissa Turun Palloseuran C-nuorten joukkueen voittaessa Suomen mestaruuden.
Lukiovuosina jääkiekko sai yhä vankemman jalansijan Koivun elämässä, ja hän teki debyyttinsä jääkiekon SM-liigassa kaudella 1992–1993 Turun Palloseuran liigamiehistössä Vladimir Jurzinovin valmennuksessa. 46 ottelua runkosarjassa pelannut Koivu oli merkittävässä osassa turkulaisseuran edetessä Suomen mestaruuteen vuoden 1993 keväällä, mutta todellisen läpimurtonsa SM-liigaan hän teki seuraavalla kaudella viimeistellessään runkosarjan 47 ottelussa tehopisteet 23+30=53. Hän oli liigan paras maalintekijä ylivoimalla viimeisteltyään runkosarjan aikana 11 ylivoimaosumaa. Pudotuspeleissä Koivu joukkueineen selviytyi loppuotteluun mutta jäi hopealle hävittyään Helsingin Jokereille. Koivu valittiin SM-liigan vuoden pelaajaksi, ja seuraavalla kaudella hän nousi Turun Palloseuran todelliseksi johtohahmoksi voittaessaan koko SM-liigan pistepörssin sekä runkosarjassa (27+47=74) että pudotuspeleissä (7+10=17). Koivun johdolla TPS voitti loppuotteluissa Helsingin Jokerit ja Koivu palkittiin kauden päätteeksi pudotuspelien parhaalle pelaajalle annettavalla Jari Kurri -palkinnolla, pistepörssin voittajalle annettavalla Veli-Pekka Ketola -palkinnolla sekä runkosarjan parhaalle pelaajalle myönnettävällä Lasse Oksanen -palkinnolla. Hän oli jälleen liigan tehokkain ylivoimapelaaja tehtyään runkosarjan 27 maalistaan 11 ylivoimatilanteiden aikana. Lisäksi SM-liigan pelaajat äänestivät hänet keskuudestaan parhaaksi ja näin ollen hänet palkittiin Kultaisella kypärällä. Koivu valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen ja Osuuspankki palkitsi hänet vuoden avainpelaajana. Kahden SM-kullan ja kevään 1995 maailmanmestaruuden jälkeen Koivu siirtyi Pohjois-Amerikan NHL:ään.
Seuraikoniksi Montreal Canadiensissa (1995–2009) thumb|left|225px|Tuomareiden kanssa keskusteleva Koivu Montreal Canadiensin kapteenina. Voitettuaan Suomessa kaksi SM-kultaa Turun Palloseuran kanssa ja maailmanmestaruuden maajoukkueessa Koivu päätti siirtyä luomaan uraansa NHL:ään ja Montreal Canadiensiin, joka oli varannut Koivun NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella numerolla 21. Koivu avasi maalitilinsä NHL:ssä runkosarjan seitsemännessä ottelussaan Los Angeles Kingsiä vastaan, ja yhteensä hän teki tulokaskaudellaan 1995–1996 tehopisteet 20+25=45, ja hän oli NHL:n tulokkaiden keskuudesta pisteiden valossa neljänneksi paras. Hän sai jo ensimmäisellä kaudella Montrealissa valtavasti vastuuta osallistuen muun muassa jokaiseen runkosarjan 82 otteluun, ja Canadiens saavutti kaudella myös pudotuspelipaikan pudoten kuitenkin jo avauskierroksellaan New York Rangersin edetessä jatkoon. Pudotuspeleissä Koivu oli joukkueensa neljänneksi tehokkain pelaaja.
Seuraavana syksynä Koivu johti koko NHL:n pistepörssiä aloitettuaan kauden loistavasti, mutta loukattuaan polvensa hän joutui jättämään kaukalot joksikin aikaa. Toivuttuaan Koivu ylsi jälleen komeaan pelivireeseen, ja hän saavuttikin runkosarjan 50 ottelussa yhteensä 56 tehopistettä.
Kaudella 1997–1998 Koivu ehti pelaamaan yli 60 ottelua ja merkkauttaen 57 tehopistettä, ja hänet valittiin myös NHL:n tähdistöotteluun vuoden 1998 puolella. Hän muodosti tähdistöottelussa maajoukkueesta tutun hyökkäyskolmikon Jere Lehtisen ja Teemu Selänteen kanssa saavuttaen ottelussa kolme syöttöpistettä Selänteen tehtyä ottelussa kypärätempun.
Koivun merkitys Montrealin joukkueelle kasvoi kausi kaudelta yhä suuremmaksi, ja johdonmukaisena seurauksena hänet valittiin ennen kauden 1999–2000 alkua järjestyksessään Canadiensin seurahistorian 32. kapteeniksi. Hänestä tuli myös ensimmäinen eurooppalainen kapteeni seuran historiassa, sillä aiemmin jokainen Montrealin kapteeni, poikkeuksena yhdysvaltalainen Chris Chelios, oli kansalaisuudeltaan kanadalainen. Ensimmäisellä kaudellaan kapteenina Koivu pelasi loukkaantumisten vuoksi vain 24 ottelua tehopistein 3+18=21, ja hän muodosti varsin tehokkaan kaksikon Mark Recchin kanssa. Seuraavaa kautta haittasi jälleen uusi polvivamma, minkä takia Koivun runkosarja rajautui 54 ottelun mittaiseksi. Terveenä pelatessaan Koivu oli kuitenkin joukkueensa ykkösnimi, ja hän saavuttikin kaudella loukkaantumisista huolimatta 47 tehopistettä.
Vuoden 2001 syksyllä Koivun diagnosoitiin sairastavan syöpätauti non-Hodgkinin lymfoomaa, joka havaittiin Koivun ollessa huonovointinen lentomatkalla Suomesta Montrealiin. Vaikka hänen sytostaattihoitonsa käynnistettiinkin pikaisesti, hänen peliuransa ja koko elämänsä olivat hetkellisesti vaakalaudalla. Koivu kertoi diagnoosin olleen hänelle valtava šokki, ja hän oli sairautensa vuoksi kauden 2001–2002 lähes kokonaan poissa. Koivu vannoi Canadiensin järjestämässä lehdistötilaisuudessa kuitenkin selättävänsä sairautensa ja palaavan jäälle, ennen kuin hänen poissaoloaan olisi ehditty edes huomata. Hän oli sivussa jääkiekkoilusta kaikkiaan seitsemän kuukautta saaden hoitovaiheessa vatsanseudun syövän taltuttamiseksi kemoterapiaa, joka päättyi vuoden 2002 helmikuun alussa kahdeksan lääkehoitokuurin jälkeen. Solumyrkkyhoitojen loputtua Koivu kävi läpi kuuden viikon harjoituskuurin, kunnes sai lääkäreiltä vihdoin luvan palata takaisin kaukaloon. Koivu kertoi myöhemmin keskustelleensa paljon muun muassa Mario Lemieuxin, Lance Armstrongin ja John Cullenin kanssa sairaudestaan, sillä jokainen myös edellä mainituista urheilijoista oli voittanut syövän ja palannut onnistuneesti oman lajinsa huipulle. Lisäksi hän sai tuhansittain positiivisia kannustuksia sisältäneitä kirjeitä ja sähköposteja jääkiekkoammattilaisilta ja -faneilta. Myös maailman arvostetuin jääkiekkolehti The Hockey News kirjoitti Koivun sairastumisesta mittavan artikkelin toivottaen hänelle voimia elämänsä taisteluun. Liukuessaan jäälle ennen ottelun aloittamista Koivu sai valtaisat suosionosoitukset paitsi kotiyleisöltään, myös vierasjoukkue Ottawa Senatorsin pelaajilta ja kannattajilta. Paluunsa myötä Koivu ehti syöpähoitojen jälkeen jäälle jo kevään viimeisiin runkosarjaotteluihin sekä pudotuspeleihin. Hän merkkautti pelaamissaan kolmessa runkosarjan ottelussa kaksi syöttöpistettä, ja pudotuspeleissä hän pääsi vauhtiin toden teolla iskemällä 12 pudotuspeliottelussa tehopisteet 4+6=10. Onnistuneen paluun johdosta Koivu palkittiin sisukkuutta, urheiluhenkeä ja omistautumista jääkiekolle osoittaneena pelaajana Bill Masterton Memorial Trophylla. Palkinnolla haluttiin kunnioittaa Koivun syöpää vastaa käymää taistelua sekä syöpähoitojen raskauden huomioon ottaen uskomattoman nopeaa kaukaloon paluuta. Koivun nopea toipuminen ja raskas kamppailu syöpää vastaan nosti hänet lopullisesti Montrealin ikonien joukkoon ja seuran kannattajien sydämiin. Koivu on syövästä toipumisensa jälkeen tehnyt työtä syöpäpotilaiden hyväksi nimeään kantavan Saku Koivu Foundation -säätiön avulla. Hän muun muassa rahoitti säätiön avulla syöpähoidossa keskeisen PET-kameran Montrealin keskussairaalalle lahjoittaen sairaalalle tuhat Kanadan dollaria jokaisesta Canadiensin keräämästä sarjapisteestä kauden 2002–2003 aikana.
pienoiskuva|oikea|Koivu ja entinen seuratoveri Jason Blake Anaheim Ducksin vieraspeliasussa ottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan kaudella 2010–2011. Koivu esiintyi vuoden 2002 syksyllä julkaistun NHL 2003 -videopelin Suomessa julkaistun painoksen kansikuvassa. Pelin julkaisseen EA Sportsin kanssa sopimuksen pelin kansikuvaa koskien solminut Koivu lahjoitti sopimuksesta saamansa korvauksen Turun yliopistolliselle keskussairaalalle, ja myös sairaalan lastenosasto ja syöpäosasto saivat käyttöönsä EA Sportsin videopelejä, televisioita ja pelikonsoleita eri valmistajilta. Vuoden 2003 tammikuussa The Hockey News listasi Koivun jääkiekon vaikutusvaltaisimmaksi suomalaiseksi. Koivun sijoitus lehden sadan vaikutusvaltaisimman jääkiekkoihmisen listalla oli 70.
Koivu pelasi urallaan vasta toisen kerran runkosarjan jokaisessa 82 ottelussa ilman loukkaantumisia kaudella 2002–2003. Syövästä toipunut Koivu oli kaudella huikeassa pelivireessä merkkauttaen NHL-uransa siihenastisen piste-ennätyksensä tehden 21 maalia, 50 maalisyöttöä ja näin ollen yhteensä 71 tehopistettä. Hän oli runkosarjassa joukkueensa paras pistemies, ja erinoimaisesti sujuneen paluun NHL:ään kruunasi valinta NHL:n tähdistöotteluun. Hän joutui kuitenkin jättämään tapahtuman väliin rutiinimaisen lääkärintarkastuksen vuoksi, sillä Koivun tuli tarkistuttaa toipumisensa edistyminen imukesolmusyövän jälkeen. Vaikka kausi oli henkilökohtainen menestys Koivulle, Montreal jäi seitsemän pisteen päähän pudotuspeleistä ja sijoittui itäisessä konferenssissa kymmenenneksi.
Koivun pelaaminen kärsi jälleen loukkaatumisista kaudella 2003–2004. Hän loukkasi polvensa harjoitusottelussa ennen kauden alkua, minkä vuoksi hän joutui olemaan sivussa kaukalosta 13 runkosarjaottelun ajan. Hän onnistui tekemään kuitenkin jälleen onnistuneen paluun kaukaloon, ja ennen runkosarjan päättymistä hän ehti merkkauttaa 55 tehopistettä johdattaen Montrealin pudotuspeleihin, jossa Koivu loisti ja oli jälleen joukkueensa tehokkain pelaaja. Montrealin tie mestaruustavoittelussa katkesi kuitenkin lyhyeen, kun joukkue putosi toisella kierroksella Tampa Bay Lightningia vastaan.