Paasikiven II hallitus oli Suomen tasavallan 29. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jonka muodostivat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP, SKDL ja neljä ammattiministeriä. Hallitus toimi 152 päivän ajan 17. marraskuuta 1944 – 17. huhtikuuta 1945.
Hallituksen muodostaminen Urho Castrénin hallituksen vaikeudet tulla toimeen Neuvostoliiton ja Britannian asettaman valvontakomission kanssa johtivat pääministerin 7. marraskuuta 1944 presidentti C. G. E. Mannerheimille jättämään eronpyyntöön. Jo samana päivänä eduskuntaryhmien edustajien lähetystö, johon kuuluivat Väinö Hakkila (SDP), Antti Kukkonen (Maalaisliitto) ja Toivo Horelli (Kokoomus), kävi valtioneuvos J. K. Paasikiven luona pyytämässä häntä pääministeriksi. Presidentti Mannerheim antoi hallituksen muodostamistehtävän Paasikivelle seuraavana päivänä. Mannerheimin mielestä kommunisteja ei olisi pitänyt ottaa hallitukseen ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Paasikivi puolestaan katsoi, että Suomea ei voinut enää hallita ilman kommunisteja, ja niinpä ensimmäiseksi SKDL:n edustajaksi hallitukseen tuli poliittisesti melko vähämerkityksisen toisen sosiaaliministerin salkun saanut Yrjö Leino. Hallituksessa oli mukana myös neljä jatkosodan aikaisen rauhanopposition jäsentä: Maalaisliiton Urho Kekkonen, SDP:n Mauno Pekkala ja Eero Wuori sekä RKP:n Ralf Törngren. Hallituksen valta-akseli oli selkeästi maalaisliittolais-sosialidemokraattinen.Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka, s. 191. Jyväskylä: Gummerus, 1991. .Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 752–754. Helsinki: WSOY, 1987. .
Toiminta Paasikiven II hallitus oli murroskauden hallitus Suomen historiassa. Kenttäarmeijan demobilisaatio oli loppumassa. Sodassa olleille miehille oli järjestettävä työtä. Toisaalta Lapissa jatkui vielä sota saksalaisia vastaan. Liittoutuneiden valvontakomissio Neuvostoliiton johdolla käytti maassa ylintä valtaa. Äärivasemmisto oli juuri noussut julkisuuteen. Evakkojen uusien asuinpaikkojensa järjestely oli käynnissä. Suursota Euroopassa kuitenkin vielä jatkui, joten kaupalliset yhteydet olivat vielä hyvin rajoitetut.
Presidentti Mannerheim johti puolustusvoimien ylipäällikkönä aktiivisesti sotatoimia vuoden 1944 loppuun saakka ja oleskeli sen vuoksi enimmäkseen Päämajassa Mikkelissä. Hän hyväksyi pääministerin vahvan aseman, johon kuului muiden muassa asetuksenanto-oikeus. Paasikivi puolestaan ei sanottavasti ollut kiinnostunut vielä käynnissä olleen sodan kulusta, vaan hän keskittyi nimenomaan välirauhansopimuksen toimeenpanoon. Hallitus joutui järjestämään yhteistyön liittoutuneiden valvontakomission kanssa. Se järjestettiin siten, että valvontakomission jäsenet eivät suoraan puuttuneet hallinnon, instituutioiden tai yksityisten kansalaisten toimintaan, vaan asiat tultaisiin hoitamaan Suomen hallituksen kautta. Käytännössä välirauhansopimuksen toteuttamiseen liittyvien asioiden selvittely siirtyi ulko- , oikeus- ja sisäministeriöiden vastuulle. Valvontakomission kannanoton mukaisesti hallitus lakkautti Lotta Svärd -järjestön 23. marraskuuta 1944. Jatkosota-kronikka, s. 190. Joulukuussa 1944 hallitus solmi sotakorvauksia koskevan yleissopimuksen Neuvostoliiton kanssa.Paasivirta s. 290.
Kommunistien painostuksesta ja valvontakomission jätettyä hallitukselle nootin määrättiin Suomen Aseveljien Liitto lakkautettavaksi 25. tammikuuta 1945 huolimatta siitä, että järjestö vetosi voimakkaasti toimintansa epäpoliittisuuteen ja sen jatkumisen välttämättömyyteen rintamamiesten ja heidän omaistensa huoltotyössä. Jatkosota-kronikka, s. 194. Niin kutsutun kuutosryhmän kansanedustajat tekivät tammikuussa 1945 eduskuntakyselyn niistä poliitikoista, joiden he katsoivat olleen vastuussa Suomen joutumisesta jatkosotaan. Tämän jälkeen hallitus asetti tohtori Eirik Hornborgin johtaman Hornborgin komitean tutkimaan vuosina 1938–1944 harjoitettua ulkopolitiikkaa. Tammikuun lopussa 1945 pääministeri Paasikivi esitti sodanaikaisille poliitikoille vetoomuksen vetäytyä syrjään poliittisesta toiminnasta, ja tämän varmistamiseksi hallitus julkisti nimilistan henkilöistä, jotka eivät saaneet asettua ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa. Vain muutamaa päivää ennen vaaleja pitämässään radiopuheessa Paasikivi toivoi valittavaksi "uusia kasvoja" eduskuntaan. Jatkosota-kronikka, s. 193–196.
Puolustusministeri, kenraali Rudolf Walden sai sairauden vuoksi pyytämänsä eron hallituksesta joulukuun alussa 1944, ja hänen tilalleen tuli kenraali Väinö Valve.
Kokoonpano
MinisteriTehtävissäPuolue PääministeriJuho Kusti Paasikivi 17.11.1944 – 17.4.1945 amm. Ministeri valitioneuvoston kansliassaMauno Pekkala 24.11.1944 – 17.4.1945 SDP UlkoasiainministeriCarl Enckell 17.11.1944 – 17.4.1945 amm. Ministeri ulkoasiainministeriössäReinhold Svento 17.11.1944 – 17.4.1945 SDP OikeusministeriUrho Kekkonen 17.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto SisäasiainministeriKaarlo Hillilä 17.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto Ministeri sisäasianministeriössäEemil Luukka 24.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto PuolustusministeriRudolf Walden Väinö Valve 17.11.1944 – 1.12.1944 1.12.1944 – 17.4.1945 amm. amm. ValtiovarainministeriJohan Helo 17.11.1944 – 17.4.1945 SDP Ministeri valtiovarainministeriössäSakari Tuomioja 17.11.1944 – 17.4.1945 Edistyspuolue OpetusministeriUuno Takki 17.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto MaatalousministeriEemil Luukka 17.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Eero A. Wuori 17.11.1944 – 17.4.1945 SDP Ministeri Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössäOnni Hiltunen 17.11.1944 – 17.4.1945 SDP Kauppa- ja teollisuusministeriÅke Gartz 17.11.1944 – 17.4.1945 amm. SosiaaliministeriRalf Törngren 17.11.1944 – 17.4.1945 RKP Ministeri sosiaaliministeriössäYrjö Leino Eero A. Wuori 17.11.1944 – 17.4.1945 16.2.1945 – 17.4.1945 SKDL SDP KansanhuoltoministeriKalle Jutila 17.11.1944 – 17.4.1945 Maalaisliitto Ministeri KansanhuoltoministeriössäJalo AuraEero A. Wuori 17.11.1944 – 17.4.1945 16.2.1945 – 17.4.1945 SDP SDP Salkuton ministeriMauno Pekkala 17.11.1944 – 24.11.1944 SDP
Lähteet
Luokka:Suomen hallitukset Luokka:Juho Kusti Paasikiven politiikka