Lancashirenkarjakoira () on pienikokoinen englantilainen karjaa paimentava koirarotu, joka on Suomessa vielä melko harvinainen. FCI tunnusti rodun vuonna 2016.Lancashire Heeler. FCI, 2016. Haettu 27.10.2016.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata lancashirenkarjakoiraa.

Ulkonäkö Lancashirenkarjakoira on pieni, vankkarakenteinen ja toimelias työkoira. Luusto on voimakas ja purenta leikkaava. Korvat ovat pystyt tai taittuneet (myös eriparisesti taittuneet sallitaan), ainoastaan lainkaan kohoamattomat luppakorvat ovat virhe. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja väriltään tummat. Runko on noin 2,5 cm säkäkorkeutta pitempi. Etukäpälät ovat hieman ulospäin kääntyneet, mutta liikkeiden tulee silti olla vapaat. Aluskarvaa peittää lyhyt ja tiheä peitinkarva. Sallitut värit ovat musta ja maksanruskea, joissa molemmissa tulee olla punaruskeita (tan-) värimerkkejä. Valkoista sallitaan vain pieni pilkku rinnassa. Ihannesäkäkorkeus uroksilla on 30 cm ja nartuilla 25 cm.

Luonne ja käyttäytyminen Lähes kaikki lancashirenkarjakoiran luonteenpiirteet kertovat sen alkuperästä maatilojen karjakoirana. Karjaa paimentaessa heelerin tuli olla rohkea sekä kyetä lukemaan karjan eleitä. Niiden täytyi olla työhaluisia ja yhteistyökykyisiä ihmisen kanssa. Vahtikoirina lancashirenkarjakoirat olivat valppaita sekä itsevarmoja ja nykyäänkin ne saattavat vahtia reviiriänsä haukkumalla. Lancashirenkarjakoirat toimivat myös seurakoirina taloissa. Nykyäänkin rodun edustajat nauttivat yhteisestä tekemisestä omistajiensa kanssa. Lancashirenkarjakoirat ovat yleensä kontaktinhaluisia ja koulutettavuudeltaan erinomaisia.

Käyttö pienoiskuva|Lancashirenkarjakoira Ennen lancashirenkarjakoiraa käytettiin pääasiassa maatiloilla apuna karjaa ajossa. Nykyään heelerin kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Suomessa heelereitä kisaa agilityn kolmannessa luokassa, ja tokossa muutamia koiria on kilpaillut voittajaluokassa. Tokon ja agilityn lisäksi heelerin kanssa voi harrastaa esimerkiksi jälkeä tai raunioetsintää. Suomessa on muutamia koiria saavuttanut agility- ja hyppyvalion arvon. Lisäksi Suomessa muutamat lancashirenkarjakoirat ovat suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Alkuperä Lancashirenkarjakoiran alkuperä on melko epäselvä. Yleisin teoria sen synnystä on welsh corgin ja manchesterinterrierin kantamuotojen risteyttäminen. On myös mahdollista, että welsh corgin sijaan on käytetty walesilaisten karjanajajien käyttämää risteytystä, jossa on myös welsh corgia. Myös manchesterinterrierin sijaan on voitu käyttää irlantilaista black&tan -terrieriä. Alun perin nimellä "teurastajankoira" tunnettu pieni black&tan -värinen koira oli erityisen suosittu Länsi-Lancashiressa Ormskirkin alueella, mistä juontuu nimitys "ormskirkinkarjakoira" (Ormskirk Heeler).

1760-luvusta 1800-luvun alkuun heelererit toimivat apuna karjanajossa ajettaessa karjaa teurastamoihin. Heelerit olivat pieniä ja käteviä, kun karjaa ajettiin kapeilla kujilla. Heelerit sulkivat sivukadut edestä ja ohjasivat karjaa haukkumalla sekä ajoivat karjaa eteenpäin puremalla niitä kintereihin (engl. "heel"), josta juontaa rodun nimi. Pieninä koirina heelerit väistivät karjan potkuja painumalla litteäksi. Heelerit myös pyydystivät rottia ja vahtivat karjaa öisin. Heelerit ovat myös paimentaneet lampaita ja kanoja sekä toimineet monessa muussa eri tehtävissä.

Eri seuduilla oli omat heelerinsä. Heelereitä oli mm. Yorkshiressa, Norfolkissa, Cheshiressa, Devonshiressa ja Lancashiressa. Muut kuin Lancashiren heelerit katosivat ajan myötä.

Lancashire Heeler Club perustettiin vuonna 1978 ja samana vuonna laadittiin rotumääritelmä. Klubiin rekisteröityihin 817 koiraan perustuu heelerikanta, sillä Britannian kennelklubi, joka hyväksyi lancashire heelerin roduksi 1981, hyväksyi rekisteriinsä vain Lancashire Heeler Clubin rekisteröimiä heelereitä.

Tilanne Suomessa Ensimmäiset heelerit tulivat Suomeen 1981. Suomen Kennelliitto muutti myöhemmin nimen lancashire heeler viralliseksi suomalaiseksi rotunimeksi lancashirenkarjakoira. Lancashirenkarjakoirien määrä Suomessa ja maailmalla on melko vähäinen. Vuoden 2026 lopussa Suomen kanta oli 2 287. Suomessa rekisteröintejä on viime vuosina ollut vajaa sata.

Terveys Lancashirenkarjakoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet. Lancashirenkarjakoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat ulospäin kiertyvät eturaajat, patellaluksaatio, polven eturistisidevauriot, muutamat silmäsairaudet ja eräs hampaiden kiillesairaus.

Lancashirenkarjakoira on matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille ja kyynärnivelen inkongruenssille. Käyräjalkaisuus ja inkongruenssi taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 13 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja lancashirenkarjakoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, PHTVL/PHPV:tä ja linssiluksaatiota (johon on nykyisin geenitesti). Lancashirenkarjakoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja silmälausunto.

Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Lancashirenkarjakoirilla eturistisidevauriot ovat melko yleisiä.

Lancashirenkarjakoirilla esiintyy myös erästä hammaskiilteen sairautta (amelogenesis imperfecta). Kiillehäiriötä sairastavilla koirilla on kauttaaltaan puutteellinen ja heikko hammaskiille, minkä johdosta hampaat ovat poikkeavan väriset. Suojaavan kiillekerroksen puuttuessa hampaat vaativat säännöllistä hammashuoltoa eläinlääkärillä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Lancashirenkarjakoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Lancashirenkarjakoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 16 %.

Katso myös Länsigöötanmaanpystykorva Welsh corgi pembroke Welsh corgi cardigan

Lähteet Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry The Lancashire Heeler, first & second books, by Kathie Kidd & Eeva-Maija Lehtinen The Lancashire Heeler Club, silver jubilee handbook, editors Enid & Samantha Lord Lancashirenkarjakoiran rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietokanta

Viitteet

Aiheesta muualla

Jalostuksen tavoiteohjelma The Lancashire Heeler Club

Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit