Design for All tieto- ja viestintäteknologian yhteydessä on tietoinen ja järjestelmällinen pyrkimys soveltaa proaktiivisesti periaatteita, menetelmiä ja välineitä, joilla tuetaan niin sanottua universal design -periaatetta tietokoneisiin liittyvässä teknologiassa, myös internet-pohjaisessa teknologiassa, jotta vältettäisiin jälkikäteisen mukauttamisen tai erityissuunnittelun tarve.User Interfaces for All: Concepts, Methods and Tools. Constantine Stephanidis, (Ed.) Lawrence Erlbaum Associates, 2001.
Design for All (kaikille sopiva suunnittelu, DfA) on suunnittelua, jossa otetaan huomioon ihmisten erilaisuus, sosiaalinen osallisuus ja tasa-arvoisuus (EIDD:n Tukholman julistus 2004). Sen tarkoituksena ei ole tarjota yhtä ainoaa ratkaisua kaikille, vaan se on käyttäjäkeskeinen suunnitteluperiaate, jonka tuloksena syntyvät tuotteet voivat automaattisesti ottaa huomioon ihmisten kykyjen, taitojen, vaatimusten ja mieltymysten mahdollisen vaihtelun. Siten suunnitteluprosessin tuloksen ei ole tarkoitus olla yksi ainoa malli tai suunnitelma, vaan suunnitelma-avaruus, jossa on sopivia vaihtoehtoja ja kullakin oma logiikkansa eli tietty, tyypillinen käyttäjä- ja käyttökonteksti, jota varten kukin vaihtoehto on suunniteltu.
DfA:n ja tieto- ja viestintäteknologian haasteita ja hyötyjä on käsitelty kattavasti myös seuraavissa julkaisuissa: EDeAN White Paper (2005) EDeAN White Paper: promoting Design for All and e-Accessibility in Europe. ja DfA@eInclusion hankkeenDfA@eInclusion project website raportti "Report on the impact of technological developments on eAccessibility"Report on the impact of technological developments on eAccessibility (pfd).
Saavutettavuus
Perinteisesti saavutettavuusongelmat on ratkaistu mukauttamalla vakiosovelluksia, ja mukautetut versiot on teknisesti saatu aikaan käyttämällä avustavaa tekniikkaa. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikilla on paikasta ja ajasta riippumatta esteetön mahdollisuus käyttää tietoa ja tieto- ja viestintäteknologiaa, sekä sitä, että ne ovat mukana kaikissa elämänyhteyksissä.
Saavutettavuuden tavoitteena on, että kaikilla ihmisillä on tasavertainen pääsy ja mahdollisuus osallistua aktiivisesti nykyisiin ja tuleviin tietokonevälitteisiin ihmistoimintoihin. Tähän pyritään kehittämällä yleisesti saavutettavutettavia ja käytettäviä tuotteita ja palveluja sekä kuhunkin ympäristöön sopivia tukitoimintoja.
Tuotteiden ja palvelujen tulee vastata käyttäjien yksilöllisiin vaatimuksiin erilaisissa käyttöyhteyksissä, riippumatta paikasta, kohdekoneesta tai suoritusympäristöstä. Laitteistojen ja palvelujen käyttö pyritään siis mahdollistamaan yleisen lähestymistavan avulla, ja päämääränä on tietoyhteiskunnan yleinen esteettömyys. Kansalaisten katsotaan elävän älykkäistä tuotteista muodostuvissa ympäristöissä, joissa suoritettavat toiminnot ja niiden suoritustapa on määritelty täysin uudestaan. Näitä toimintoja ovat erityisesti sellaiset, joilla hankitaan tietoa, pidetään yhteyttä muihin ja hallitaan ympäristöä. Kansalaisille on tarjottava mahdollisuus suoriutua näistä toiminnoista helposti ja miellyttävästi.
Edut ja haasteet
Euroopan komission tietoyhteiskunnan esteettömyyttä koskevassa tiedonannossaCommunication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions: eAccessibility, Brussels 2005 (pdf) on määritelty joukko keskeisiä haasteita sekä markkina-, oikeus- ja politiikkakysymyksiä, joiden ratkaiseminen parantaa tietoyhteiskunnan esteettömyyttä ja osallisuutta siihen Euroopassa.
Tiedonannossa on esitelty kolmijakoinen lähestymistapa, jonka perustana ovat: julkisten hankintojen esteettömyysvaatimukset, esteettömyyden sertifiointi ja nykyisen lainsäädännön parempi hyödyntäminen.
Työhön sisältyy seuraavia haasteita: nykyisten lakien täydentäminen ja erityislainsäädäntö, alan kaupallisten toimijoiden roolin selventäminen ja niiden motivointi, tehokkaat vertailuanalyysit, standardisoinnin yhdenmukaistaminen, DfA:ta käsittelevän opinto-ohjelman luominen ja tulevan tutkimustarpeen selvittäminen.
Lainsäädäntö- ja sääntelytausta
Euroopan tämänhetkinen tietoyhteiskuntaan liittyvä ohjelmakonteksti on Digital Agenda for Europe 2010–2020The i2010 initiative website. Euroopan komissio on julkistanut ”i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka”-aloitteen puitejärjestelynä, jolla vastataan tietoyhteiskunnan ja mediasektoreiden tärkeimpiin haasteisiin ja kehityskulkuihin vuoteen 2010 asti.
Aloitteessa tuetaan avointa ja kilpailevaa sähköistä taloutta ja korostetaan tieto- ja viestintäteknologian merkitystä osallisuuden ja elämänlaadun moottorina. Aloitteeseen sisältyy joukko EU-tasoisia politiikkainstrumentteja, joilla tuetaan sähköisen talouden kehitystä, esimerkiksi sääntelyvälineet, tutkimus ja sidosryhmien kanssa solmittavat kumppanuudet.
Tasa-arvoisuus ja syrjimättömyys
Euroopan unionin vammaisstrategian tavoitteena on yhteiskunta, joka on kaikille avoin ja esteetön. Esteet tulee havaita ja poistaa. Euroopan unionin vammaisstrategiassa on kolme painopistettä: komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö, vammaisten ihmisten täysi osallistuminen ja vammaisuuden valtavirtaistaminen politiikan laadinnassa.
Syrjimättömyys kuuluu myös Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksenConvention on the Rights of Persons with Disabilities yleisperiaatteisiin. Yleissopimuksen hyväksyi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous 13.12.2006, ja sen ratifiointi alkoi 30.03.2007.
Tieto- ja viestintäteknologia ja tietoyhteiskunta
Eurooppalaisella tieto- ja viestintäteknologialainsäädännöllä on pitkät perinteet. Vuonna 2002 Euroopan unioni hyväksyi uuden sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja sääntelevän järjestelmän, joka koskee kaikkea kiinteään verkkoon tai langattomuuteen perustuvaa tieto- ja viestintäteknologiaa, tiedonsiirtoa sekä televisio- ja radioviestintää.
DfA:n näkökulmasta keskeiset direktiivit ovat yhteistä sääntelyjärjestelmää koskeva direktiiviDirective 2002/21/EC of the European Parliament and of the Council of 7 March 2002 on a common regulatory framework for electronic communications networks and services (Framework Directive) (pdf) sekä yleispalveluja ja käyttäjien oikeuksia sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla koskeva direktiiviDirective 2002/22/EC of the European Parliament and of the Council of 7 March 2002 on universal service and users' rights relating to electronic communications networks and services (Universal Service Directive) [Official Journal L 108 of 24 April 2002] (yleispalveludirektiivi).
Julkiset hankinnat
Julkisilla hankinnoilla on merkittävä taloudellinen merkitys, joten niiden avulla voidaan huomattavasti edistää esteettömyyttä. Euroopan parlamentti ja EU:n ministerineuvosto ovat vuonna 2004 hyväksyneet lainsäädäntöpaketin, jonka sisältämät julkisia hankintoja koskevat direktiivit yksinkertaistavat ja ajanmukaistavat hankintamenettelyjä omalta osaltaan. Uusien direktiivien ansiosta esteettömyystarpeet on mahdollista ottaa huomioon monessa hankintaprosessin vaiheessa.
Teknisiä eritelmiä laadittaessa on luonnollisesti helpointa turvautua standardeihin. Tarkoitukseen soveltuvia CEN-, ETSI- ja ITU-standardeja on jo useita, ja käytännön apua voi saada useista muistakin lähteistä. Apuna on käytetty myös esimerkiksi verkkosisältöjen saavutettavuusohjeiden (WAI) kaltaisia ohjeita tai kansallisia ohjeita.
Tulevaisuudessa sopivien standardien löytäminen helpottuu entisestään. Euroopan komissio on antanut Euroopan standardisointijärjestöille (CEN, CENELEC ja ETSI) toimeksiannon (M/376European Commission Enterprise and Industry Directorate-General (2005): Standardisation Mandate to CEN, CENELEC, and ETSI in support of European accessibility requirements for public procurement of products and services in the ICT domain (pdf)), jonka perusteella niiden on määriteltävä yhteiset vaatimukset ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely.
Tekijänoikeudet
Kaikki tuotteet eivät ole vammaisten ihmisten kannalta esteettömiä. Äänikirjoja tai tiettyjä muita esteettömiä tuotteita valmistettaessa teoksesta tuotetaan uusi kappale, jolloin voi syntyä tekijänoikeusongelmia. Samalla tekijänoikeudet ovat olennainen osa luovan yhteiskunnan kestävää kehitystä. Tämä eturistiriita on kyettävä ratkaisemaan, jotta tietoyhteiskunta olisi avoin kaikille. Alalla on olemassa niin eurooppalaista kuin kansainvälistäkin lainsäädäntöä.
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamista tietoyhteiskunnassa koskevan direktiivinDirective 2001/29/EC of the European Parliament and of the Council of 22 May 2001 on the harmonisation of certain aspects of copyright and related rights in the information society. tavoitteet ovat muokata tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä niin, että teknologian kehitys otetaan huomioon, sekä saattaa osaksi Yhteisön lainsäädäntöä tärkeimmät kansainväliset velvoitteet, jotka perustuvat Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) joulukuussa 1996 hyväksymään kahteen tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaan sopimukseenWorld Intellectual Property Organisation.
Yksityisyyden suoja
Suunnittelun ja yksityisyyden välinen suhde ei välttämättä ole ilmeinen. Suunnittelun tuloksena syntyvällä nykyteknologialla on mahdollista kerätä huomattavia määriä henkilökohtaista tietoa. Käyttäjän edun nimissä tällaisen tiedon täytyy olla oikeaa ja sitä tulee käyttää asianmukaisesti. Henkilö haluaa mahdollisesti salata tietyt tiedot sekä kyetä tarkistamaan hänestä kerätyn tiedon. Toisin sanoen kaivataan yksityisyyttä.
Euroopan unioni on vuonna 1995 hyväksynyt henkilötietojen käsittelyä koskevan direktiivinDirective 2002/58/EC of the European Parliament and of the Council of 12 July 2002 concerning the processing of personal data and the protection of privacy in the electronic communications sector (Directive on privacy and electronic communications). Direktiivissä on määritelty perusperiaatteet, joiden mukaan henkilötietoja voidaan kerätä, säilyttää ja käyttää. Julkishallinnon, liikeyritysten ja kaikkien muiden henkilötietoja käsittelevien organisaatioiden ja yksilöiden tulee noudattaa näitä periaatteita.
Alan ohjeet ja standardit
Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa ja Euroopan unionissa säädetään jatkuvasti uusia lakeja, joiden nojalla viranomaisten ja yritysten on varmistettava, että niiden tuotteet ja palvelut ovat esteettömiä ja että niitä voivat käyttää “tavallisten” käyttäjien lisäksi myös muut, kuten ikäihmiset tai vammaiset ihmiset. Koska ei ole järkevää kirjata lakiin teknisiä vaatimuksia, jotka väistämättä vanhenevat, lakiteksteissä viitataan mieluummin (kansainvälisiin) standardeihin.
Standardisointi: yleiskatsaus
Standardisointi eli hyvin yleisesti määriteltynä "standardin" (ransk. norme, standard; saks. Norm; esp. norma) tuottaminen on vapaaehtoista toimintaa. Sen alkuunpanijoina ovat lähes poikkeuksetta olleet kaupan alan toimijat, joiden näkemyksen mukaan standardisointi helpottaa tuotteiden ja tavaroiden vaihtoa. Hyvin usein tämä on merkinnyt, että myös standardien noudattaminen on ollut vapaaehtoista ja perustunut siihen, että toiminnan on odotettu tuottavan taloudellista hyötyä.
Kuluttajien edustajat ovat osallistuneet standardisointiin vain hyvin rajallisesti. Toisaalta nykyään monien maiden lainsäädännössä edellytetään yhä useammin erilaisten (esim. turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvien) standardien noudattamista. Standardien tarpeesta on se seuraus, että nykyään monia standardisointihankkeita ajavat (= tukevat) viranomaiset ja Euroopassa suoraan tai välillisesti Euroopan unioni. Myös eri sidosryhmät ovat usein laatineet erilaisia ohjeistoja.
Viimeaikaista DfA:han liittyvää standardisointia (viralliset standardit)