Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) on ihmisten (Homo) suvun sukupuuttoon kuollut laji, joka eli Euroopassa ja Lounais-Aasiassa vielä 40 000 vuotta sitten. Neandertalilainen kehittyi Euroopassa heidelberginihmisestä 500 000–200 000 vuotta sitten. Neandertalilaisten lukumäärää ei tiedetä, mutta yleinen arvio on 70 000 yksilöä.
Neandertalilainen ja nykyihminen elivät pitkään samoilla alueilla, ja ne ovat risteytyneet, minkä seurauksena ei-afrikkalaisissa nykyihmisissä on 1–4 prosenttia neandertalilaisen geenejä. Afrikkalaisten Saharan eteläpuolisten nykyihmisten kanssa neandertalilaiset eivät kuitenkaan risteytyneet.
Neandertalinihminen oli ruumiinrakenteeltaan roteva ja hiukan nykyihmistä lyhyempi. Ainakin osa neandertalilaisista oli vaaleaihoisia, vihreäsilmäisiä ja punatukkaisia.
Neandertalilaisten älyllisistä ja kielellisistä kyvyistä sekä teknologisista taidoista on erilaisia käsityksiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan neandertalilaiset eivät olleet yhtä älykkäitä kuin nykyihminen ja heidän kulttuurinsa oli alkeellisempi. Neandertalilaisten kallo ja aivojen tilavuus olivat kuitenkin suurempia kuin nykyihmisellä, ja eräiden tutkijoiden mukaan neandertalilaiset eivät välttämättä olleet nykyihmistä tyhmempiä ja he pystyivät yhtä monimutkaisiin toimintoihin kuin nykyihminen. Neandertalilainen todennäköisesti kykeni puhumaan kuten nykyihminen, ja puheääni oli yllättävän korkea ja voimakas. Se osasi valmistaa työkaluja, rakentaa majoja ja käsitellä tulta. Se söi runsaasti suurriistaa, jota se metsästi työntökeihäillä.
Neandertalilaisen häviämisen syistä ei ole varmuutta. Neandertalilaiset saattoivat sulautua nykyihmiseen, tai ehkä nykyihminen hävitti neandertalinihmisen tappamalla sen sukupuuttoon tai tuomalla tauteja. On myös arveltu, ettei neandertalilainen kyennyt sopeutumaan ilmastonmuutoksiin, joskin joidenkin tutkijoiden mukaan neandertalilainen sopeutui muuttuviin ympäristöoloihin yhtä hyvin kuin nykyihminen. Pienistä ja erillään olevista populaatioista johtuva sisäsiittoisuus saattoi myös olla yksi häviämisen syistä, samoin kuin supertulivuoren purkaus.
Kehitys ja asema ihmisen sukupuussa Neandertalinihminen kehittyi Euroopassa vähitellen heidelberginihmisestä 500 000–200 000 vuotta sitten.Valste 2012, s. 225. Jotkut pitävät neandertalilaista omana ihmislajinaan ja nykyihmisen ja denisovanihmisen sisarlajina, mutta jotkut määrittelevät sen ihmisen (Homo sapiens) yhdeksi alalajiksi.Valste 2015, s. 36.
Neandertalinihminen ei ole nykyihmisen edeltäjä. Se kuitenkin risteytyi jossain määrin nykyihmisen kanssa tämän levittyä Afrikan ulkopuolelle, koska ei-afrikkalaisilta nykyihmisiltä on löydetty neandertalinihmisen kanssa yhteisiä geenejä, joiden uskotaan olevan peräisin neandertalilaisilta.
Levinneisyys ja lukumäärä Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty Euroopasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjoisimmat löydöt ovat pohjoisesta Saksasta, läntisimmät Portugalista, itäisimmät Kazakstanin Teshik-Tashista, ja eteläisimmät eteläisestä Israelista. Joidenkin mukaan Suomen Karijoella sijaitsevasta Susiluolasta on löytynyt merkkejä sadan tuhannen vuoden takaisesta neandertalilaisasutuksesta, mutta käsitys ei ole yleisesti hyväksytty.
Neandertalilaiset elivät lauhkean ilmaston alueilla. Kun jääkaudet viilensivät ilmastoa, neandertalilaiset siirtyivät etelämmäksi, sillä he eivät tulleet toimeen mannerjäätikön reunan lähellä. He suosivat merenrannikoita, lehti- ja sekametsää sekä avoimia aroja tai heinikkomaata. Sisämaassa he asuivat aina järvien tai jokien rantojen läheisyydessä.Valste 2015, s. 93. Koska merenpinta on nykyisin korkeammalla kuin jääkausien aikana, monet neandertalilaisten silloisista asuinpaikoista ovat peittyneet veden alle.Valste 2015, s. 94.
Neandertalilaisten lukumääristä on annettu erilaisia arvioita. Yleinen arvio on 70 000, mutta jotkut arvioivat määrän olleen enimmilläänkin vain 3 500. Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että neandertalilaisten kokonaismäärä oli enimmillään joitakin tuhansia yksilöitä. Geneetikko Svante Pääbon mukaan neandertalinihmisen perimän kirjo on pieni, joten sen on täytynyt olla ainakin joinain aikoina harvalukuinen. Juha Valsteen vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan neandertalilaisia eli yhdellä kertaa ilmastosta riippuen ehkä 10 000–100 000 yksilöä.Valste 2015, s. 81. Vuonna 2022 arvioitiin, että Siperian neandertalilaispopulaatio oli hyvin pieni, ehkä vain joitakin tuhansia ihmisiä.
Löytöhistoria upright|pienoiskuva|Neanderlaakson sijainti Saksassa, lähellä Alankomaiden ja Belgian rajaa Neandertalinihminen sai nimensä Saksassa sijaitsevasta Neanderlaaksosta, josta lajin luita ensimmäisen kerran löytyi vuonna 1856. Löytäjät luulivat niitä luolakarhun luiksi, mutta luonnontieteiden opettaja Johann Fuhlrott tunnisti saamansa aivokopan yläosan, otsaluun, raajojen luut ja lantion osan ihmisen jäännöksiksi. Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: ”barbaariseksi ja villiksi roduksi”, vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi tai keltiksi.Valste 2012, s. 217–220. Vuonna 1863 geologian professori William King esitti löytöjen edustavan kokonaan omaa lajiaan, jolle hän ehdotti nimeksi löytöpaikan mukaan Homo neanderthalensis.Valste 2012, s. 221. Laakson nimen alkuosa Neander on kreikkaa ja tarkoittaa ’uusi ihminen’, mutta laakso oli tosin saanut nimensä jo ennen fossiililöytöjä.Valste 2015, s. 52.
Neanderlaakson pohjalta löytyi myöhemmin lisää neandertalilaisten luunpalasia. Nykyisin oletetaan, että paikalle oli haudattu ainakin kolme yksilöä.Valste 2015, s. 59. Ensimmäisenä löydetty yksilö oli sairastanut riisitautia ja nivelreumaa.Valste 2015, s. 64.
Belgiasta oli löydetty neandertalilaislapsen kallo jo vuonna 1829, mutta se tunnistettiin neandertalilaiseksi vasta vuonna 1926. Lajin määrityksen jälkeen muitakin varhaisia löytöjä pystyttiin tunnistamaan. 1800-luvun lopulla neandertalinihmisen jäännöksiä löytyi jo useista paikoista Euroopassa. Belgian Spystä vuonna 1886 löytyneet neandertalilaisfossiilit varmistivat lopullisesti kyseessä olleen muinaisen, erillisen ihmistyypin eikä vain epämuodostuneita nykyihmisiä.Valste 2015, s. 66–67.
Neandertalinihmisen on aiemmin arveltu olleen ihmisen edeltäjä. Käsityksestä luovuttiin lopullisesti vasta 1900-luvun lopulla, kun havaittiin paikkoja, joissa nykyihminen oli elänyt jo ennen neandertalilaista tai samaan aikaan sen kanssa.Valste 2015, s. 55–57.
Ensimmäisten neandertalilaislöytöjen aikoihin evoluutioteoriansa esitellyt Charles Darwin oli kiinnostunut löydöistä, mutta ei itse osallistunut keskusteluun. Vuonna 1870 hän esitti – sinänsä oikein, mutta huonoin perustein – että neandertalilainen ei voinut olla nykyihmisen edeltäjä liian suuren aivokoppansa yläosan vuoksi.
2010-luvulla neandertalilaisen löytöpaikkoja tunnettiin jo lähes sata ja yksilöitä yli 400.Valste 2015, s. 68. Eräs tärkeimmistä neandertalilaisten DNA:n löytöpaikoista sijaitsee Tšagirskajan luolassa eteläisessä Siperiassa, Altaivuorten juurella. Poikkeuksellisen laajasta geeniaineistosta on muun muassa selvinnyt, että Tšagirskajan asukkaat olivat läheisempää sukua Euroopassa tuohon aikaan eläneille lajitovereilleen kuin siperialaisessa Denisovan luolassa aiemmin eläneille neandertalilaisille. Neandertalilaisia vaelsi Altaille ainakin jo 120 000 vuotta sitten. Tšagirskajan asukkaiden on täytynyt siis olla paljon myöhäisemmän muuttoaallon perillisiä, sillä sieltä löytyneiden jäännösten ikä on noin 54 000 vuotta.
Varhaiset virhetulkinnat Vielä pitkälle 1900-luvulle asti neandertalilaisen arveltiin liikkuneen ihmisapinamaisessa, kumarassa asennossa. Sen älykkyyttä myös aliarvioitiin sen kallon rakenteen johdosta.Valste 2012, s. 221–224. Neandertalilaista pidettiin usein raakana, tyhmänä ja alkukantaisena ihmisen ja simpanssin välimuotona sekä rasististen uskomusten mukaan niin sanottujen alempien nykyihmisrotujen sukulaisena.Valste 2015, s. 14. Virheelliset ja kielteiset käsitykset alkoivat muuttua ja tarkentua vasta 1950-luvulla. Nykykäsityksen mukaan neandertalilaiset olivat altruistisia ja empaattisia sekä monin tavoin hyvin inhimillisiä.Valste 2015, s. 18–19. He osasivat puhua, eivätkä olleet karvojen peitossa kuten oli luultu, ja he osasivat valmistaa monipuolisia aseita ja asumuksia, ja he kävelivät ryhdikkäässä pystyasennossa.Valste 2015, s. 20–21.
Anatomia Ruumiinrakenne Neandertalilaiset olivat nykyihmistä 10–15 senttimetriä lyhyempiä mutta yhtä painavia. Miehet olivat keskimäärin pituudeltaan 164 senttimetriä ja painoltaan noin 65 kilogrammaa ja naiset 155 senttimetriä ja 51 kilogrammaa. He olivat ruumiinrakenteeltaan vankkoja: paksuluisia, lihaksikkaita ja hyvin vahvoja. Yksilöiden välillä oli jonkin verran vaihtelua, vaikkakin ehkä vähemmän kuin nykyihmisillä. Neandertalinihminen kesti ruumiinrakenteensa ansiosta jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi.
Neandertalilaisten lantio ja rintakehä olivat leveät, ja rintakehä leveni kartiomaisesti alaspäin eikä jatkunut tynnyrimäisesti, kuten nykyihmisellä. Kyynärvarret ja sääret olivat nykyihmisen raajoja suhteellisesti lyhyemmät, kuten myös sormet. Alaraajojen luut olivat huomattavan paksut, luuaines tiheää ja nivelet suuret. Olkaluun poikkileikkaus oli ellipsinmuotoinen eikä pyöreä kuten nykyihmisellä. Oikean käsivarren luut olivat erityisesti miehillä paksummat kuin vasemman, mikä kertoo oikeakätisyydestä ja siitä, että he käyttivät keihäitään työntökeihäinä. Raajoissa sekä solis- ja kylkiluissa ja myös kallossa oli paljon murtumia, jotka olivat parantuneet vaihtelevasti.Valste 2015, s. 83–85.
Pää upright|pienoiskuva|Nykyihmisen ja neandertalinihmisen kallojen erot. Neandertalinihmisen kallo oikealla. Neandertalilaisilla oli suuri pää ja suuret kasvot. Heidän aivokoppansa oli pitkä ja matala, otsa vietti jyrkästi taakse, ja silmien päällä oli voimakkaat luupaksunnokset eli kulmakaaret. Heillä oli kookas nenä ja suuret silmäkuopat. Leukakyhmy puuttui, ja kasvojen keskiosa työntyi eteenpäin.Valste 2015, s. 79, 81–83. Nenä oli kookas ja ulostyöntyvä. Etuhampaat olivat lapiomaiset, kärjistä kuluneet ja taaksepäin kiertyneen näköiset. Poskihampaiden takana oli tyhjä tila. Takaraivossa oli kookas pullistuma.Valste 2015, s. 85–87. Neandertalinihmisellä oli suuret silmät.Yrjö Kokkonen,
Aivot ja älykkyys Mitattujen neandertalinihmisen aivokoppien keskimääräinen tilavuus on 1 420 cm³ eli hiukan nykyihmistä enemmän. Vaihteluväli on 1 200–1 740 cm³.Valste 2012, s. 228. Naisten aivot olivat 200 cm³ miehen aivoja pienemmät.Valste 2015, s. 82. Neandertalilaisen isoaivojen kuorikerros oli kuitenkin heikommin kehittynyt kuin nykyihmisellä.Valste 2012, s. 224.
Joidenkin tutkijoiden mukaan neandertalilaisen älylliset kyvyt olivat nykyihmistä heikommat. Joidenkin tutkijoiden mukaan näköhavaintojen käsittely vei suuren osan aivokapasiteetista, ja näköhavaintoihin erikoistuneet alueet saattoivat haitata ryhmätyötaitojen kehittymistä. Eräiden tutkijoiden mukaan neandertalit eivät kuitenkaan välttämättä olleet nykyihmistä tyhmempiä vaan olivat yhtä kykeneviä hienostuneeseen käyttäytymiseen kuin nykyihminen. Jotkut tutkijat ovat arvioineet neandertalilaisten hautaustapojen ja luolamaalausten viittaavan kykyyn ajatella symbolisesti ja ajatella abstraktisti. Toisaalta tiedetään, että nykyihmislasten aivot kasvavat hitaasti, mikä antaa lapselle aikaa kehittyä älyllisesti. Neandertalilaisilla aivojen kasvu oli kuitenkin vieläkin hitaampaa. Tämä ei yksin todista lajin älykkyydestä, mutta tutkijat ovat löytäneet myös muuta tukea tälle olettamukselle.
Väritys Osa neandertalilaisista oli vaaleaihoisia, vihreäsilmäisiä ja punatukkaisia. Erään tutkimuksen mukaan neandertalinihminen olisi ollut pigmentaation suhteen polymorfinen. Erään tutkimuksen mukaan nykyihmisen punainen pigmentti olisi neandertalinihmiseltä peräisin.
Elinikä