Vaajakoski

thumb|Vaajakosken vanha vesivoimala ja naulatehdas Vaajakoski (aik. Haapakoski) on kaupunginosa Jyväskylässä keskustaajaman itälaidalla (vuoteen 2008 Jyväskylän maalaiskunnassa). Se sijaitsee noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta, Päijänteen pohjoispään rannalla, Vaajavirran varrella ja Leppäveden länsipuolella. Vaajakoskea ympäröivät vesistöt ja jylhät mäet. Usein Vaajakoskella tarkoitetaan hieman laajempaa aluetta kuin nykyinen Vaajakosken kaupunginosa; siihen katsotaan edelleen kuuluvan myös sellaisia ympäristön alueita, jotka olivat Vaajakosken osia Vaajakosken kuuluessa Jyväskylän maalaiskuntaan mutta jotka nykyään kuuluvat muuhun kaupunginosaan kuin Vaajakoskeen. Vaajakoski muodosti erillisen taajaman 1980-luvulle asti, mutta viereisen Jyskän rakentaminen teki siitä osan Jyväskylän keskustaajamaa.

Vaajakoski on ollut merkittävä teollisuuskeskus. Vaajakoski kasvoi pienestä maalaiskylästä sahateollisuuspaikkakunnaksi 1800-luvulla, jolloin T. & J. Salvesen oli paikkakunnan suuri työllistäjä. Vuonna 1916 SOK osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaa muille teollisuuden alueille. SOK:n Vaajakosken tehtaat työllistivät enimmillään noin 2 000 henkeä. Vaajakoskella on toiminut myös suuri tukinuittoreitti ja tukinerottelu.

SOK luopui tehdastoiminnasta 1980-luvun alussa, minkä jälkeen tehdasrakennukset ovat olleet pienteollisuuden ja muiden yritysten käytössä. Vaajakosken teollisuusmiljöö vesistönäkymineen on rakennushistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.

Vaajakoskella on perinteisesti ollut paljon yhdistystoimintaa. Kotiseutuyhdistys Vaajakosken Kohinat on edelleen aktiivinen. Vaajakosken historiasta on julkaistu useita kirjoja. Paikkakunnalla ilmestyy oma paikallislehti Wessmanni.pienoiskuva|Haapatien kerrostaloja.

Maantiede thumb|Vaajakosken seudun kartta Vaajakoski sijaitsee Päijänteen pohjoisimpien lahtien rannoilla, Leppäveden länsirannalla ja Päijänteen ja Leppäveden yhdistävän Vaajavirran molemmin puolin. Vaajavirrassa on kaksi suurehkoa saarta, Naissaari ja Varassaari, sekä muutama pienempi. Naissaaren kohdalla joessa on kaksi koskea, länsipuolella Vaajakoski ja itäpuolella Naiskoski. Ylempänä virrassa ovat Haapakoski ja Ylinenkoski. Vaajakosken kanava, joka on osa Keiteleen kanavaa, kulkee Naissaaren ohi länsipuolelta.

Päijänteen lahdista Haapalahti ulottuu Niitynpään omakotialueelle Vaajakosken keskustan tuntumaan. Suuri osa lahdesta jäi moottoritien alle 1970-luvun lopulla. Viereinen pieni lahti on Sammallahti, jonka rannalla on samanniminen teollisuusalue. Vaajakosken seudulta löytyy kolme lampea: Haapalampi lähellä Haapaheikin ja Kotimäen asuinalueita, Kivilampi samannimisen omakotitaloalueen lähellä Kaunisharjun kaupunginosassa ja Hupelinlampi Hupelin asuinalueen vieressä.

Jyrkkäseinäinen ja kallioinen Kanavuori sijaitsee Vaajavirran itäpuolella. Kanavuoren korkeus on 197,5 metriä merenpinnasta ja yli sata metriä viereisten vesistöjen pinnasta. Vaajakosken keskustan läheisyydessä sijaitseva Savonmäki on hieman korkeampi, 198,5 metriä. Kanavuoren pohjoispuolella sijaitsee Koskenvuori. Koskenvuoren huippu ympäristöineen on luonnonsuojelualue. Kanavuoren lähistöllä on neljä pienempää luonnonsuojelualuetta. Kanavuori ja Koskenvuori ovat EU:n Natura 2000 -ohjelman suojelukohteita. Kanavuorta kiertää 3,7 kilometriä pitkä luontopolku. Myös Savonmäen metsissä on mahdollisuus tutustua paikalliseen luontoon: Vaajakosken urheilukentän reunalta lähtevät ulkoilureitit ovat pituudeltaan yhteensä 23 kilometriä, ja niistä osa on valaistuja.

Vaajakosken ja Jyväskylän keskustan yhdistää noin seitsemän kilometrin pituinen 1978 valmistunut Vaajakosken moottoritie. Moottoritien päässä on liikenneympyrä. Valtatie 4 ja valtatie 9 kulkevat Vaajakosken läpi samana tienä ja haarautuvat Kanavuoressa eri suuntiin. Vaajakosken liikenneympyrästä johtaa myös seututie 638 Leppävedelle. Tie kulkee Vaajakosken keskustan kautta Tölskän ja Kaunisharjun ohitse Leppäveden kylään, missä se yhtyy seututiehen 637.

Historia

Vaajavirran tienoot olivat jo esihistoriallisina aikoina metsästäjien ja kalastajien asuinpaikka.Kolu 1992, s. 6 Ensimmäiset maatilat perustettiin seudulle 1500-luvun lopulla. Niiden asukkaat olivat vuokraviljelijöitä, lampuoteja.

Vuonna 1819 Carl Christian Bröijer ja Bengt Stenius perustivat Vaajavirran rannalle sahan.Kolu 2011, s. 6. Finland Wood -osakeyhtiö osti sahan 1871, ja 1886 T. & J. Salvesen perusti paikkakunnalle toisen sahan.Kolu 2011, s. 8. Sahojen johdossa toimi patruuna James Salvesen yli 40 vuoden ajan. Vuonna 1916 SOK osti saha-alueen rakennuksineen ja koskiosuuksineen SalveseniltaKolu 2011, s. 15. ja lisäksi maa-aluetta yhteensä 692 hehtaariaKolu 2011, s. 16.. Pian SOK alkoi laajentaa toimintaansa muuhun teollisuuteen.Kolu 2011, s. 33.

Patruunan aiemmasta huolenpidosta huolimatta Haapakoski oli päässyt huonoon kuntoon. Salvesen oli keskittynyt Lauritsalan sahansa toimintaan, ja Haapakoski oli jäänyt heitteille.Kolu 2011, s. 11. SOK alkoi rakentaa parempia asuintaloja huonokuntoisten mökkien tilalle.Kolu 2011, s. 27. Asutus levisi Naissaaren tienoilta erityisesti Wessmanninmäelle päin, mutta myös Vaajavirran toiselle puolelle Hupeliin ja Kanavuoreen.Kolu 2011, s. 77.

Suurlakon aikana Haapakosken punakaarti oli aktiivinen, mutta kansalaissodan aikana Haapakoskella ei sodittu.Lehtonen, s. 97–98 Haapakosken nimi muutettiin SOK:n aloitteesta Vaajakoskeksi 1920.Lehtonen, s. 115 Viljo Nissilän mukaan koski on voinut saada nimensä sen pohjaan isketyistä vaajoista, joita käytettiin veneestä kalastukseen, verkkoihin ynnä muihin kalastukseen liittyviin toimiin ja ohjaamaan vesillä kulkijaa. Tulevina vuosikymmeninä Vaajakosken asema tehdaspaikkakuntana vahvistui. Vaajakosken tehtaista kehittyi yksi maailman monipuolisimmista saman omistajan omistuksessa olevista teollisuuskeskuksista. thumb|Vuonna 1938 valmistunut kerrostalo Wessmanninmäellä Vaajakosken keskusta muuttui täysin 1930-luvun lopulla. Nykyisen Vaajakoskentien pohjoispuolelle rakennettiin kahden perheen puisia omakotitaloja, eteläpuolelle kerrostaloja, joissa oli sekä asuntoja että liikehuoneistoja.Kolu 2011, s. 122. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Vaajakoskelle rakennettiin paljon omakotitaloja sekä Wessmanninmäelle lisää kerrostaloja.Kolu 2011, s. 127

1950-luvulla SOK laajensi tehdastoimintaansa Sammallahteen.Kolu 1992, s. 75. Tukinuitto Vaajavirrassa loppui 1960-luvun alussa.Kolu, s. 28 1970-luvulla Vaajakoskelle valmistui terveyskeskus ja uimahalli.Vaajakoski-lehti 3/1970 Vaajakosken keskustaan rakennettiin uusia liiketiloja, jotta vaajakoskelaiset kävisivät ostoksilla omalla paikkakunnallaan.Vaajakoski-lehti 10/1970 1970-luvulla valmistuivat myös Linnan ja Kotimäen kerrostaloalueiden ensimmäiset talot.Vaajakoski-lehti 20/1972Vaajakoski-lehti 42/1972

1970-luvun lopulla Vaajakosken tehtaiden toiminta oli laajimmillaan: paikkakunnalla toimi kymmenen eri tehdasta apulaitoksineen eli lastulevy-, levy-, harja-, kaluste-, tulitikku-, naula-, margariini- ja makeistehtaat, saha ja painotalo.Niiden työntekijämäärä oli silloin noin 2 000 henkeä.Kolu 1992, s. 20. Sitten SOK ajautui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ja alkoi sen vuoksi uudistaa toimintaansa ja luopui teollisuudesta 1980-luvun alussa. Myös Vaajakosken tehtaat lakkautettiin. Tehdasrakennukset ovat edelleen käytössä. Niissä on pääasiassa pienteollisuutta ja muita yrityksiä.Kolu 1992, s. 21 Vaajakosken säilynyt vanha teollisuusmiljöö vesistönäkymineen on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Vuonna 1987 Vaajakosken kirjasto muutti uuteen Urheilutien varrella olevaan taloon. Vaajakosken kanava valmistui 1993. Se yhdistää Leppäveden Päijänteeseen ja on osa Keiteleen kanavaa. Kanavan rakensivat neuvostoliittolaiset osana bilateraalikaupan tasapainottamista. 1990-luvun puolivälissä tavaratalo Vaajalan rakennus purettiin, vaikka sillä oli ikää vasta vähän yli 20 vuotta.

Vaajakosken keskustan puutaloista suurin osa on purettu pois. 1990-luvun lopulla kiisteltiin kauppias Varoninin talon säilyttämisestä. Sivistyslautakunta totesi talon olevan paikallishistoriallisesti arvokas kiinteistö, ja sen säilyttämisen puolesta kerättiin 400 nimeä. Talo kuitenkin purettiin ja sen paikalle rakennettiin talo, johon tuli apteekki ja asuinhuoneistoja.

Vuoden 2009 alussa Vaajakoskesta tuli kuntaliitoksen kautta osa uutta Jyväskylän kaupunkia. Syksyllä 2013 valmistui uusi kauppakeskus Vaajala vanhan makeistehtaan viereen radan varteen. Siihen muuttivat muun muassa S-market, apteekki ja kahvila. 1990-luvulla rakennettu Vaajalan kiinteistö purettiin vuonna 2014. Kaupunki rakennutti sen paikalle uuden terveyskeskuksen ja vanhusten palvelutalo Sampoharjun.

Hallinnollinen asema thumb|Talo Savonmäessä ja Urheilutalo Vaajakosken kaupunkimainen osa oli aiemmin Jyväskylän maalaiskunnan taajama. Vuosina 1920–1955 Vaajakoski oli maalaiskuntaan kuuluva itsehallinnollinen taajaväkinen yhdyskunta.Kolu 2011, s. 80. Nykyisin Vaajakoski on Jyväskylän 69. kaupunginosa. Se muodostaa yhdessä Jyskän ja muiden naapurikaupunginosien kanssa Jyväskylän tilastollisen suuralueen Vaajakoski-Jyskä, jonka asukasluku on noin 14 600.

Osa-alueet Nykyisessä virallisessa kaupunginosajaossa Haapaniemi, Hupeli, Kanavuori, Kaunisharju ja Tölskä ovat omia kaupunginosia. Taajaväkisen yhdyskunnan aikaan ne olivat virallisesti (kokonaan tai osittain) osa Vaajakoskea. Niiden postinumeroalue on nykyisinkin 40800 Vaajakoski. Niitä pidetäänkin edelleen usein Vaajakosken osa-alueina.

Vaajakosken rautatieasema ja Vaajakosken teollisuustalo sijaitsevat Tölskässä. Kanavuoressa sijaitseva ABC-liikennemyymälä on nimeltään ABC Vaajakoski. Haapaniemessä sijaitsevat nuorisokoti ja veneilysatama kertovat sijaitsevansa Vaajakoskella.

Vaajakosken keskustaa kutsutaan Wesmanninmäeksi.Kolu 1992, s. 76–91. Jyväskylän kaupungin virallisessa pienaluejaossa Vaajakosken osa-alueita ovat Wessmanninmäki ja Savonmäki sekä osa Jyskän pienalueesta. Jyväskylän kotisivujen mukaan Vaajakosken asuinalueita ovat Savonmäki, Tölskä, Haapaniemi, Kaunisharju, Kivilampi, Kanavuori, Leppälahti ja Oravasaari.

Nähtävyyksiä Vaajavirrassa on Naissaari, jonka vanha teollisuus- ja työläismiljöö 1800-luvun puutaloineen ja 1930-luvun funkkistaloineen on muutettu virkistyskäyttöön. Naissaaren itäpuolella olevassa Naiskoskessa on Vaajakosken vesivoimalaitos, saaren toisella puolella sijaitsevassa Vaajakoskessa käytöstä poistettu Vaajakosken vanha vesivoimalaitos, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Naissaaren kupeessa on Vaajakosken kanava, joka on osa Keiteleen kanavaa. Naissaaren eteläpuolella sijaitsee Varassaari, jonka vanhoja arvokkaita rakennuksia on kunnostettu liike- ja asuinkäyttöön. thumb|left|400px|Vanha vesivoimala ja Naissaari

Vaajakosken seudulla on kaksi luontopolkua: Kanavuoren luontopolku sekä Haapaniemessä Iso-Haapasaaren luontopolku, joka esittelee alueen pienehköjä lehtoja, rantamaisemia, vanhaa metsää ja niittyjä sekä kallioalueita.

Vaajakosken seudun muita matkailukohteita ovat muun muassa Niitynpään työläiskotimuseo, Pandan makeistehtaan tehtaanmyymälä, Savutuvan apaja sekä Noukanniemen veneilykeskus.

Vaajakosken keskustassa sijaitsee Vaajakosken kirjasto, joka oli ennen Jyväskylän maalaiskunnan pääkirjasto. Se on nykyään Jyväskylän kaupungin aluekirjasto. Vaajakoskella sijaitsevat myös vuonna 1977 valmistunut uimahalli WellamoVaajakoski-lehti 23/1977 sekä 1954 valmistunut Vaajakosken kirkko.

Palveluja ja toimintaa