pienoiskuva|Bahá'u'lláhin pyhäkkö
Baha’ullah (myös kirjoitusmuodossa Bahá'u'lláh, , ; 12. marraskuuta 1817 Teheran, Persia – 29. toukokuuta 1892 Akko, Ottomaanivaltakunta), syntyjään Mirza Husain Ali Nuri (), oli bahai-uskonnon perustaja ja johtohenkilö. Hän oli pitkäaikainen baabilaisen uskonnollisen liikkeen seuraaja, kunnes sen johtohenkilö Bab teloitettiin vuonna 1850. Testamentin seurauksena Baha’ullahin veli nimitettiin liikkeen johtoon ja koko liike painui vuosiksi maan alle. Vankilavuosinaan Baha’ullah koki uskonnollinen näyn vuonna 1852, jonka mukaan hän oli ”se, jonka Jumala oli tuova esille”. Vuonna 1863 vankilasta vapautunut ja Bagdadiin karkotettu Baha’ullah ilmoitti olevansa uuden ilmoituksen tuoja Ridvanin puutarhassa. Baabilaisten pääosa päätti seurata Baha’ullahia.Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 56
Baha’ullah vietti lyhyitä aikoja maanpakolaisuudessa Istanbulissa ja Adrianopoliissa, päätyen lopulta loppuelämäkseen Akkoniin Palestiinaan. Siellä hän kirjoitti valtaosan kirjoistaan, joista Kaikkein pyhin kirja (Kitab-i-Aqdas), oli uraauurtava teos bahaille. Käytännössä Baha’ullah perusti oppinsa baabilaisuuteen, mutta lisäsi uusina oppina jumalan, uskontojen ja ihmiskunnan ykseyden. Samaten tulivat opit maailmanrauhasta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta, oppimisoikeudesta ja tieteiden arvostamisesta. Baha’ullahin aikana uskonto vahvistui ja levisi ympäri Lähi-itää. Myöhemmin bahait näkivät Baha’ullahin viimeisenä profeettana ketjusta, joka ulottuu aina Abrahamista, Krishnasta, Buddhasta, Jeesuksesta, Muhammadista ja Babista saakka.
Varhaisvuodet thumb|170px|Baha’ullahin isä Mirza Buzurg oli korkea-arvoinen virkamies. Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmältä nimeltään Baha’ullah, syntyi persialaiseen aatelissukuun vuonna 1817. Hänen isänsä oli korkea virkamies, visiiri, Qajarin kuninkaan Faith Ali Shahin aikana. Yläluokkaisuutensa mukaisesti Baha’ullah sai tiettyihin aineisiin rajoittuvan kotiopetuksen. Hän opiskeli ratsastusta, miekkailua, runoutta ja kalligrafiaa, mutta ei uskontoa erityisemmin.Hämeen-Anttila 1999, s. 189
Baabilaisuuden johtaja Liittyminen ja vangitseminen Vuonna 1844 Baha’ullah liittyi 27-vuotiaana uskolliseen liikkeeseen, baabilaisuuteen. Bab oli tuolloin astunut liikkeen johtoon vain kolme kuukautta aikaisemmin. Miehet eivät koskaan tavanneet vaan pysyivät yhteydessä kirjeenvaihdon perusteella. Babin kuoltua baabilaisuus painui maan alle. Liikkeen johtajaksi nousi maltillinen Baha’ullahin nuorempi velipuoli Subh-i azal, jonka johdolla baabilaisuus etääntyi aiemmasta radikaalisuudestaan.Hämeen-Anttila 1999, s. 188 Ensimmäiset kaksi vuotta Baha’ullah pysyi taka-alalla.
Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys. Tapahtuman johdosta koko baabilaisuus joutui vainon alle. Baha’ullahilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta hän ilmoittautui viranomaisille välttääkseen epäluuloja. Hän joutui saman tien neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Oikeudenkäynnissä Baha’ullah tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, mutta hänen korkea-arvoiset suojelijansa onnistuivat muuttamaan tuomion maastakarkotukseksi.
Karkotus Bagdadiin thumb|Baha’ullahin karkotukset ensin Bagdadiin, sieltä Istanbuliin, myöhemmin Edirneen ja lopulta Akkoon. Huhtikuussa 1853 Baha’ullah karkotettiin yhdessä veljensä kanssa Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin. Tältä ajalta ajoittuivat veljesten väliset riidat. Vuonna 1854 Baha’ullah vetäytyi yksin Kurdistaniin, missä hän viipyi seuraavat kaksi vuotta. Erakkovuosinaan Baha’ullah tutustui islamin mystiseen suuntaukseen suufilaisuuteen ja tuolta ajalta ovat peräisin hänen suufilaisvaikutteiset esoteeriset kirjoitukset. Samaan aikaan baabilaisen liikkeen Subh-i azalin syrjäänvetäytyvä johtamistapa herätti kasvavaa arvostelua. Käytännössä Baha’ullahista tuli heti Bagdadiin paluun jälkeen baabilaisten johtaja, koska Subh-i azal pysyi pitkälti piilossa. Vuoteen 1866 mennessä Baha’ullah oli saanut liikkeen enemmistön taakseen. Tällöin syrjäytetyn veljen Subh-i azalin pieni kannattajakunta muodosti oman uskonnollisen liikkeensä, azalit.
Bagdadissa toimiessaan organisoi hajanaiseen liikkeen ja aloitti aktiivisen lähetystyön. Hän oli kirjallisesti tuottelias ja nosti baabilaisuuden uudelle tasolle. Hän kirjoitti runsaasti runoelmia, mutta myös selkeitä ja tavalliselle lukijalle avautuvia proosateoksia. Hänen tärkein teoksensa oli vuonna 1862 kirjoitettu Varmuuden kirja (Kitab al-Iqan), joka käsitteli opillisia ja historiallisia kysymyksiä baabilaisuuden näkökulmalta. Baha’ullahin johtama baabilaisuus kasvoi nopeasti vuoden 1860 jälkeen. Persian vallanpitäjät huolestuivat tilanteesta ja painostivat Osmanien valtakuntaa siirtämään liikkeen kannattajat kauemmaksi. Baha’ullahin kannattajat siirrettiin ensin Istanbuliin elokuussa 1863 ja tämän jälkeen Edirneen saman vuoden joulukuussa.Hämeen-Anttila 1999, s. 190
Uuden uskonnon perustaja thumb|150px|Baha’ullahin passi. Baha’ullahin julistus Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään esittäneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Bagdadin Ridvanin puutarhassa. Baha’ullahin ilmoituksen jälkeen liike hajosi kolmeen osaan: enemmistön Baha’ullahin kannattajiin, vähemmistön Subh-i azalin kannattajiin (azalit) sekä neutraaleihin (bayanit). Viimeksi mainittu hajosi pian. Bahait ja azalit joutuivat pysymään viranomaisten vuoksi Edirnessä vuoteen 1868 asti. Tällöin valtaosa bahaista siirrettiin Akkoon, kun vastaavasti azalit siirrettiin Kyprokselle.Hämeen-Anttila 1999, s. 191
Akkonin vankeus ja kotiaresti Akkonissa Baha’ullah joutui aluksi suhteellisen tiukkaan vankeuteen vuosina 1868–1870. Tämän jälkeen hänet siirrettiin kotiarestiin, mistä hän saattoi johtaa liikettä. Osmanit antoivat toiminnan jatkua, koska sen katsottiin heikentävän perivihollisen Persian sisäistä yhtenäisyyttä. Baha’ullahin eläessä bahai tekivät pyhiinvaelluksia hänen luokseen. Kotiarestin pitkittyessä Baha’ullah vetäytyi syrjään käytännön johtamisesta ja antoi tilaa pojalleen Abbas Efendille eli Abdulbaha’lle. Elämänsä loppuaikana Baha’ullah kirjoitti teoksen Kitab-i ahd, jossa hän testamenttasi liikkeensä Abdulbaha’lle, jonka jälkeen seuraajaksi oli määrä tulla tämän vanhempi veli Mirza Muhammad Ali. Baha’ullah kuoli Akkossa vuonna 1892.Hämeen-Anttila 1999, s. 192
Kirjoitukset
Bahá’u’lláhin kirjoitusten tyyli ja aiheet Bahá’u’lláh ilmaisee muistiossa Súriy-i-Haykal (Surih of the Temple), että Jumalan säkeet on ilmaistu yhdeksällä eri tyylillä tai jaettavissa yhdeksään eri aihepiiriin. Hänen kirjoituksensa, vaikka ne ovat hyvin moni merkityksellisiä ja monikerroksisia, on ilmaistu tavalla, mikä ei välttämättä edellytä oppineisuutta vaan ennemminkin vilpittömyyttä ja ennakkoluulottomuutta.
Bahái-oppinut Jináb-i-Fádil-i-Mázindarani eritteli aiheet seuraavasti: Mystiset kirjoitukset Muistiot, joissa on nöyryyden ja rukoilun sävy Muistiot joiden laeilla ja säädöksillä on auktoriteettinen sävy Kirjoitukset, missä käsitellään aiempien uskontojen tulkintoja, uskomuksia ja dogmeja Kirjoitukset, missä aiemmat lait ja säädökset on kumottu ja korvattu alkaneeseen aikakauteen sopivilla laeilla ja säädöksillä. Muistiot, jotka koskevat hallintoa ja uutta maailmanjärjestystä ja muistiot, jotka on osoitettu kuninkaille. Muistiot, joiden aiheena on oppineisuus ja tieto, jumalallinen filosofia, luomakunnan salaisuudet, lääketiede yms. Muistiot, joissa kehotetaan hankkimaan koulutusta, hyvä luonne ja jumalallisia ominaisuuksia. Muistiot, joissa käsitellään sosiaalisia opetuksiaThe Revelation of Bahá’u’lláh, vol.1, luku 3
Bahá’u’lláh tuo kirjoituksissaan myös esille, että hänen tekstejään voidaan ymmärtää vain niiden omien termien, periaatteiden ja tekstintulkinnan valossa eikä kenenkään pitäisi olettaa, että Kitab-i-Aqdas’in lait voitaisiin ymmärtää tavalla, millä lait on traditionaalisesti ymmärretty.Luku 7
Kurdistanissa olon aikana ilmaistuja teoksia Bahá'u'lláh kirjoitti teoksensa useimmiten vastauksina hänelle esitettyihin kysymyksiin tai vasteena tapahtumiin. Sulamaniyyihin jumaluusoppineiden pyynnöstä ja heidän läsnä ollessaan Báhá’u’lláh saneli runon Qasidiy-i-Varqáiyyih (Poem of the Dove). Runossa käydään mystistä vuoropuhelua Bahá’u’lláhin, Jumalan ilmaisijan, jonka kohtalona ovat kärsimykset ja raskaat kahleet vihollistensa vangitsemana ja Pyhän Hengen välillä, jota symbolisessa muodossa personoi ”Maid of Heaven”, jonka ominaisuuksia ja kirkkautta Báhá’u’lláh ylistää.Luku VII
Bagdadissa olon aikana ilmaistuja teoksia Bahá’u’lláh ilmaisi mystisimmät teoksistaan Bagdadissa olonsa aikana. Seitsemän Laaksoahttp://reference.bahai.org/en/t/b/SVFV/ syntyi Shaykh Muhyí'd-Dín’in, Khaniqaynin kaupungin tuomarin, pyynnöstä. Neljä Laaksoa ilmaistiin vastineeksi Shaykh Abdu'r-Rahmán’in sufilaisuuteen kuuluvan Qadiriyyih-lahkon johtajan kysymykseen.The Revelation of Bahá’u’lláh,kpl.5 Kätketyt Sanathttp://reference.bahai.org/en/t/b/HW/ syntyi hänen kulkiessaan Tigris-joen rannoilla. Se on moraaliaforismien muotoon kirjoitettu kirjanen.Bahá’u’lláh: ”Kätketyt Sanat”, Oy Länsi-savo, 1972 Kitab-i-Íqán, (Varmuuden kirja)http://reference.bahai.org/en/t/b/KI/ki-1.html on bahá’i-uskon leviämisen perusteos. Bahá'u'lláh ilmaisi sen Bábin enon Hájí Mírzá Siyyid Muhammadin tekemiin kysymyksiin. Kitab-i-Íqánin keskeisin asia on uskonnon progressiivinen ilmaiseminen, mikä on bahá’i-metafysiikan ja teologian perusta, mutta se tarjoaa myös uuden lähestymistavan erilaisiin epistemologian ja etiikan kysymyksiin.Luku 4
Konstantinopolin aikana ilmaistuja teoksia Lawh-i-Howdaj (Tablet of the Howdah) syntyi Bahá’u’lláhin kirjurin Mirzá Áqá Jánin pyynnöstä. Siinä Bahá’u’lláh varoittaa seuraajiaan tulevista koettelemuksista juuri saavuttuaan Mustan Meren rannoille. Merimatkalla kohti Konstantinopolia hän ilmasi mystisellä kielellä teoksen, Holy Mariner, jossa hän varoitti uskon sisällä syntyvistä valtataisteluista, joiden kautta totuus voidaan erottaa valheesta. Lawh-i-Náqús (Tablet of the Bell) syntyi ÁqáMuhammad-´’Alíy-i-Tambákú-Furúsh-i-Isfahánin pyynnöstä: muistio puhuttelee kristinuskon seuraajia. Muistiossa Mathnaví Bahá’u’lláh kuvaa jumalallisten ominaisuuksien heijastumista ihmisessä. Teoksen mukaan ihminen ei voisi koskaan saavuttaa jaloutta ja oikeudenmukaisuutta ilman Jumalan ilmaisijoita.
Adrianopolissa ilmaistuja teoksia Bahá’u’lláhin Julistus maailman kuninkaille ja johtajille Vuodenvaihteessa 1867-1868 Bahá’u’lláh kirjoitti teoksen Kitab-i-Badi (The Wondrous New Book), joka on käsitettävissä hänen uskonsa pääapologiaksi. Kirja syntyi vastineeksi Mirzá-Mihdiy-i-Giláni’n herjauskirjeeseen, jonka taustavoimana uskotaan olleen Mírzá Yahyán tukijan ja yllyttäjän Siyyid Muhammed-i-Isfahánin. Kirja on esitys Bahá’u’lláh’in vaatimuksesta olla Bábin lupaama, “Hän, jonka Jumala ilmaisee”. Se on myös tyhjentävä lausunto ”Kaikkein Suurimmasta Erosta” Bahá’u’lláhin ja Mírzá Yahyán välilläLuku 6
Akkon aikana ilmaistuja teoksia Kitab-i-Aqdas (Kaikkein Pyhin Kirja) syntyi vuoden 1873 aikana. Sitä sanotaan bahá’i-uskon Äitikirjaksi ja se syntyi vastineena monien Bahá’u’lláhin seuraajien pyyntöihin. Adib Taherzadeh on esitellessään Kitab-i-Aqdasia otsikoinut esittelynsä seuraavasti. Jumalan Laki Uusi Maailmanjärjestys Jumalallinen kasvatus Palvelu ja jokapäiväinen elämä Bahá’u’lláhin LiittoThe Revelation of Bahá’u’lláh, luvut 13-17
Bahá’u’lláh: Älkää luulko, että Me olemme ilmoittanut teille pelkän lakikokoelman. Ei, vaan Me olemme mahdin ja voiman sormin murtanut valioviinin sinetin.
Huomattavimmat muistiot, jotka on ilmaistu Kitab-i-'Aqdasin jälkeen, on koottu kirjaksi Tablets of Bahá’u’lláh. Se sisältää mm. muistion Kitáb-i-’Ahd (Book of the Covenant), Bahá’u’lláhin Tahto ja Testamentti.,http://reference.bahai.org/en/t/b/TB/tb-16.html jossa hän jätti kirjoitustensa ainoan arvovaltaan perustuvan tulkintaoikeuden ’Abdu’l-Bahalle.