Apostolien teot (; ) on Uuden testamentin viides kirja. Se on historiallinen kertomus varhaisesta kristillisestä kirkosta Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.
Perinteisesti Apostolien teot on omistettu Luukkaalle, lääkärille ja apostoli Paavalin matkakumppanille. Se on jatkoa Luukkaan evankeliumille, joka kaksiosaisena kokonaisuutena tarjoaa esityksen Jeesuksen elämästä ja evankeliumin leviämisestä apostolien kautta. Molemmat on osoitettu tietylle Teofilokselle.
Apostolien teot kertoo, kuinka alkuseurakunta syntyi ja alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella apostolien toiminnan tuloksena. Apostolien tekoja voidaan siis pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana.
Historiallisesti Apostolien teot on hyvin arvokas, koska Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolellakaan ei ole toista vastaavaa teosta. Ilman sitä alkukristillisestä niin kutsutusta apostolisesta ajasta ei voisi saada jälkeenpäin kokonaiskuvaa. Apostolien tekojen ansiosta myös Paavalin kirjeet ovat historiallisesti arvokkaita ja ymmärrettäviä; ilman sitä ne olisivat ainoastaan sirpaleisia ja epätäydellisiä, jopa harhaan johtavia.
Historia
Apostolien tekojen kirjoittajana pidetään evankelista Luukasta, joka kirjoitti myös Evankeliumin Luukkaan mukaan. Apostolien tekojen alussa viitataan aiemmin kirjoitettuun evankeliumiin ja osoitetaan, että Apostolien teot on kirjoitettu ikään kuin jatko-osaksi. Kirjat ovat saattaneet olla alun perin yksi teos, mutta niiden erottaminen on tapahtunut ennen yhtään säilynyttä käsikirjoitusta.
Luukas ei kuitenkaan käyttänyt teoksesta nimeä "Apostolien teot", vaan nimi on annettu sille myöhemmin. Teoksessa ei kuitenkaan kerrota kaikkien apostolien teoista, vaan siinä keskitytään alussa Pietariin ja myöhemmin Paavaliin. Apostoli Johannes mainitaan ainoastaan kolme kertaa, ja hänen veljensä Jaakob kerran. Opetuslapsiin viitataan kuitenkin usein yhtenä joukkona.
Tarkoitus
Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Apostolien teot on kyvykkään kirjoittajan kirjoittama, ja että hän on pysynyt tarkasti suunnitelmassaan kirjan sisällöstä. Apostolien teot on luonnollinen jatko Luukkaan evankeliumille. Evankeliumi kuvasi järjestyksessä Jeesuksen elämän tapahtumat ennustellen Taivaiden valtakunnan tuloa Pyhässä Hengessä. Apostolien teot alkaa Pyhän Hengen saapumisella seurakunnan keskuuteen ja pyrkii osoittamaan, että apostolit toimivat Pyhän Hengen ohjauksessa. Kerronta haluaa painottaa jumalallisen osuutta tapahtumissa ihmisten osuuden lisäksi. Pyhä Henki esiintyy teoksessa ohjaavana toimijana ja energiaa antavana voimana, kun apostolit taistelevat pahan voimia vastaan. Se osoittaa kuitenkin, että myös ihmisten tulee toimia voittaakseen pahan. Pyhä Henki, "Jeesuksen henki", on elävä linkki mestarin ja hänen oppilaidensa välillä.
Toiminnan kohteena kirjassa on koko ihmiskunta, erityisesti Rooman valtakunnan alueella. Jeesus oli antanut käskyn, että evankeliumi tulisi saarnata kaikkeen maailmaan. Apostolien tekojen tarkoituksena on osoittaa, kuinka tässä edettiin kirkon varhaisten vuosien aikana. Kirjan tarkoituksena on osoittaa, että voitto saavutetaan kärsimällä. (Vertaa Luuk. 24:46–48 ja Ap.t. 14:22 ).
Kirjoittaja
On olemassa paljon todistusaineistoa sen puolesta, että Luukkaan evankeliumin kirjoittaja kirjoitti myös Apostolien teot. Selvin merkki on kummankin kirjan alussa. Kummankin esipuheet omistavat kirjoituksen "Theofilukselle", kirjoittajan suojelijalle, ja Apostolien tekojen esipuheessa kirjoittaja viittaa suoraan "edelliseen kirjaan" Jeesuksen elämästä. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa on myös kielellisiä ja teologisia yhtäläisyyksiä sekä ristiinviittauksia, jotka viittaavat samaan kirjoittajaan.
thumb|left|200px|Evankelista Luukas. Venäläinen ikoni, n. 1650–1700. Paavalin kirjeissä on mainittu Luukas-niminen lääkäri.Kol. 4:14 Sen sijaan Evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja Luukkaasta tiedetään varmasti vain, että hän oli yleissivistynyt historioitsija ja kirjailija.Kuula, sivut 48–49 Kirjoittajaa on pidetty Paavalin matkakumppanina, koska hän kirjoittaa ajoittain me-muodossa. Toisaalta kirjoittaja katoaa ajoittain näyttämöltä ja jatkaa minä-muodossa. Kirjoittaja ei kerro mitään itsestään tai toimistaan matkakumppanina. Apostolien teoissa ei ole suoria merkkejä, että kirjoittaja olisi henkilökohtaisesti tuntenut Paavalin.Kuula, sivut 48–49
Vanhin löydetty evankeliumin käsikirjoitus, Papyrus Bodmer XIV noin vuodelta 200, sisältää otsikon euangelion kata Lūkan, evankeliumi Luukkaan mukaan. Irenaeus (Haer. 3.1.1, 3.14.1), Tertullianus (Marc. 4.2.2), Klemens Aleksandrialainen (Paed. 2.1.15 ja Strom. 5.12.82), Origenes ja Muratorin kaanon laittavat kolmannen evankeliumin myös Luukkaan nimiin. Eusebius Kesarealainen tai kukaan muukaan antiikin ajan kirjoittaja ei mainitse mitään toista perinnettä kirjoittajan henkilöllisyydestä.
Jotkut tutkijat katsovat, että myös tekstinsisäinen todistusaineisto puhuu sen puolesta, että kirjoittaja olisi ollut Luukas. Aiemmin monet katsoivat, että kirjan sanasto olisi tyypillistä lääkärille. H. J. Cadbury kuitenkin kumosi tämän väitöskirjassaan The Style and Literary Method of Luke sanoen, että sanastoa tavataan myös muissa kuin lääketieteellisissä teoksissa. Leikkimielisen sanonnan mukaan Cadburystä tuli tohtori riistämällä arvo Luukkaalta. Jotkut katsovat, että kirjassa Antiokian seurakunnalle annettu keskeinen rooli on yhteneväinen sen kanssa, että perimätiedon mukaan Luukas syntyi Antiokiassa. On myös katsottu, että Paavalin lähetysmatkoista ja erityisesti merimatkoista annetut yksityiskohtaiset kuvaukset johtuvat siitä, että kirjoittaja on ollut tapahtumien silminnäkijä. Kirjassa esiintyy myös joitakin kohtia, joissa kirjoittaja puhuu me-muodossa, kuten 16:10–17 , 20:5–15 , 21:1–18 ja 27:1–28:16 . "Me"-muoto päättyy välillä Filippoissa ja palaa jälleen, kun purjehdusta jatkettiin sieltä. Tästä on päätelty, että kirjoittaja oli niiden joukossa, jotka jäivät välillä Filippoihin ja liittyivät Paavalin matkaan jälleen myöhemmin.
Tutkijoiden muita selityksiä "me"-muotoisille kohdille ovat se, että tekstiin olisi jossain vaiheessa liitetty erillinen "me"-muodossa kirjoitettu matkakertomus, että ensimmäisessä persoonassa kertominen olisi ollut tyypillistä juuri merimatkoista tehdyille matkakertomuksille (V. K. Robbins), tai että kirjoittaja olisi halunnut antaa valheellisen kuvan siitä, että olisi ollut Paavalin mukana.
Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että tekstinsisäinen todistusaineisto puhuisi Luukkaan roolia vastaan. Heidän mukaansa kirjan teologia poikkeaa Paavalin kirjeistä. Jos Luukas oli Paavalin matkakumppani, tämä olisi erikoista. Nämä tutkijat katsovat myös, että Apostolien teot poikkeaa kerronnassa joissakin kohdassa Paavalin kirjeistä, kuten Galatalaiskirjeestä, kuvatessaan aikaa Paavalin kääntymyksestä siihen, kun hän kävi Jerusalemissa tapaamassa muita apostoleita. Jotkut katsovat, että Luukas ei voi olla kirjoittaja, koska hän ei mainitse kirjassa Paavalin kirjeitä. Toiset taas katsovat, että kirjeet on julkaistu yhdessä vasta Apostolien teon kirjoittamisen jälkeen.
Ajoitus
Apostolien teot on kirjana tunnettu viimeistään toisen vuosisadan alussa. Vastaavasti Luukkaan evankeliumi on ollut olemassa viimeistään Markionin aikana, vuosina 120–140. Kirjasta on merkkejä Polykarpoksen (luku 6) ja Ignatioksen (luku 7) kirjeissä. On myös katsottu, että Apostolien tekojen jakeen 13:22 yhtäläisyydet Ensimmäisen Klemensin kirjeen jakeeseen 18:1, niiltä osin missä ne eivät vain lainaa Psalmien kirjan jaetta 89:20, ei voi olla pelkkä yhteensattuma. Siten Apostolien teot tunnettiin Roomassa ehkä jo vuonna 96, ja Antiokiassa ja Smyrnassa viimeistään vuonna 115. Mikään antiikin lähde ei kuitenkaan mainitse Apostolien tekoja nimeltä ennen Muratorin kaanonia.
thumb|right|200px|Apostolien teot 15:22–24, Codex Laudianus latinaksi ja kreikaksi. Kirjan sisäinen todistusaineisto vahvistaa ajoitukset. Konservatiivisen näkemyksen mukaan Apostolien teot on kirjoitettu ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70 ja ennen Paavalin teloitusta noin vuonna 65, sillä se lopettaa historiallisen kerronnan ennen näitä tapahtumia. Kriittisen näkemyksen mukaan kirja on kirjoitettu vuosien 75 ja 80 välillä, tai aikaisintaan vuonna 70. Luukkaan evankeliumin johdanto ilmaisee, että silminnäkijöiden sukupolvi oli enimmäkseen kuollut. Tübingenin koulukunta esitti aiemmin, että kirja olisi kirjoitettu vasta toisen vuosisadan puolella. Todisteena pidettiin merkkejä toisen vuosisadan gnostilaisuudesta ja kirkon hierarkkisesta organisaatiosta sekä erityisesti kirkon suhteesta Rooman valtakuntaan.
Ramsay kuitenkin käänsi jälkimmäisen todisteen toisin päin ja sanoi merkkien kirkon ja Rooman valtakunnan suhteesta viittaavan pikemminkin siihen, että kirja on kirjoitettu ennen kuin Plinius nuorempi kävi asiasta kirjeenvaihtoa Trajanuksen kanssa. Toisena todisteena toista vuosisataa vastaan on pidetty sitä, että kirjoittaja ei mainitse eikä hyödynnä apostoli Paavalin kirjeitä lainkaan, koska on halunnut vaalia tämän muistoa. Sen sijaan hän kertoo samoista asioista eri tavalla.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Apostolien teot olisi hyödyntänyt joitakin Josephuksen myöhäisempiä teoksia. Tällöin kirja olisi voitu kirjoittaa vasta noin vuonna 100. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota kolmeen kohtaan, joissa Apostolien tekojen kertomusta voidaan ainakin verrata Josephuksen kirjoituksiin, eivätkä ne puhu yhteyksien puolesta. (1) Agrippa I:n kuolemaan vuonna 44 liittyvissä seikoissa kertomus (Ap.t. 12:21–23 ) on yhtenevä Josephuksen teoksen Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae) 19.8.2 kanssa. Josephus lisää kuitenkin ennustuksen tulevasta tuomiosta, kun taas Apostolien teot antaa ainoana kuvauksen Agrippan julkisesta esiintymisestä. Näin kertomus ei ole riippuva Josephuksesta. (2) Egyptiläisen väärän profeetan tapauksessa Ap.t. 21:37 ja Josephuksen Juutalaissodan historia 2.13.5 ja Juutalaisten muinaisajat 20.8.6 mainitsevat kaikki eri määrän seuraajia profeetalle. Ainoastaan Apostolien teot käyttää heistä nimitystä sikarios, "murhamies". (3) Teudas ja Juudas Galilealainen on mainittu väärässä historiallisessa järjestyksessä sekä Apostolien teoissa (Ap. t. 5:36–37 ) että Juutalaisten muinaisajoissa 20.5.1. Ottaen huomioon aiemmat erot kyseessä voi hyvinkin olla sattuma.
Kirjoituspaikka
Kirjan kirjoituspaikka on edelleen avoin. Aiemmin tutkijat ovat esittäneet muun muassa Roomaa ja Antiokiaa. Friedrich Blass ehdotti kumpaakin esittäessään, että kirjasta olisi ollut kaksi versiota. Tekstinsisäinen todistusaineisto viittaa kuitenkin enemmän roomalaiseen Aasian provinssiin, erityisesti Efesoksen lähettyville. Tämä perustuu paikallisiin viittauksiin, muun muassa "Tyrannoksen kouluun" (Ap.t. 19:9 ) ja "Aleksandrokseen" (Ap.t. 19:33 ), sekä täsmälliseen maantieteelliseen kuvaukseen (esim. Ap.t. 20:13–15 ).
Tuolla alueella tapahtuneet asiat, kuten Efesoksen kirkon tulevaisuus (Ap.t. 20:28–30 ), vaikuttavat sellaisilta, että erityisesti ne kiinnostaisivat "Theofilosta" ja hänen lähipiiriään. Varhaisen perimätiedon mukaan Luukas myös kuoli lähellä sijainneessa Bithyniassa.
Alkutekstit
Muiden Uuden testamentin kirjojen tapaan myös Apostolien teoista on useita tekstiversioita. Päinvastoin kuin muissa kirjoissa, ero aleksandrialaisen tekstityypin ja läntisen tekstityypin välillä on hyvin suuri. Läntinen teksti, jota edustaa muun muassa Codex Bezae, on noin 10 prosenttia pidempi kuin aleksandrialainen, jota edustaa muun muassa Codex Sinaiticus.