Lapinjärven koulutuskeskus on siviilipalvelusmiesten koulutuskeskus, joka sijaitsee Ingermaninkylässä, Lapinjärven kunnassa. Keskus toimii historiallisella Sjökullan kartanon alueella, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Alueen rakennukset ja ympäristö heijastavat sekä kartanokulttuurin että 1900-luvun laitosarkkitehtuurin piirteitä.
Toiminta ja palvelut Keskuksessa majoitutaan 2–8 hengen huoneissa, ja siviilipalvelusmiehille tarjotaan petivaatteet. Siviilipalvelustaan suorittavat osallistuvat viikoittaiseen siivoukseen, mutta majoittuminen ei ole pakollista, vaikka matkakuluja kodin ja keskuksen välillä ei korvata. Vapaa-ajan tiloihin kuuluu esimerkiksi bändikämppä, kirjasto ja jalkapallokenttä. Keskuksen siviilipalvelusjohtajana toimii Mikko Reijonen.
Sijainti ja ympäristö Koulutuskeskus sijaitsee Lapinjärven rannalla kumpareella, jonne johtaa koivukuja, ja sitä ympäröivät laajat peltoaukeat. Lähimmät palvelut, kuten siviilipalvelusmiesten suosima ravintola Hanhi, sijaitsevat Lapinjärven keskustassa. Keskuksen nimikkovesistö, Lapinjärvi, on matala järvi, jonka suurin syvyys on alle kaksi metriä ja ympärysmitta noin 15 kilometriä. Järven pintaa on nostettu metrillä vuonna 1984. Keskuksen syrjäinen sijainti ja historiallinen rakennuskanta luovat alueelle ainutlaatuisen ilmapiirin. Sen historiallinen ja arkkitehtoninen arvo sekä ympäröivä luonto tekevät siitä ainutlaatuisen siviilipalveluskeskuksen.
Historia Lapinjärven koulutuskeskus on toiminut siviilipalvelusmiesten koulutuspaikkana vuodesta 1998 lähtien. Alueella sijaitseva Sjökullan kartano perustettiin 1500-luvulla, ja se toimi 1750–1839 Kyminkartanon maaherran virkatalona. Vuonna 1896 Ernst Fabritius rakennutti savirakennustekniikalla päärakennuksen ja perusti Latokartanon maanviljelyskoulun. Valtio otti alueen haltuunsa vuonna 1934, minkä jälkeen siellä toimi nuorisosiirtola (1935), alkoholistien huoltola (1937–1990), Hovin kasvatuslaitos sotavuosina ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus ennen siviilipalveluskeskuksen perustamista. Vuonna 2014 keskus siirtyi Lapinjärven kunnalta valtion omistukseen, ja työntekijöiden työnantajaksi tuli valtio.
Rakennukset ja arkkitehtuuri pienoiskuva|A-talo vuonna 2007.
Koulutuskeskus koostuu yli kymmenestä rakennuksesta, joista kolme on kivisiä päärakennuksia (A, B, C) ja yksi on luentosaliksi muutettu entinen sikala. Arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemat laitosrakennukset (1937–1939) edustavat funktionalistista arkkitehtuuria 1920-luvun klassismin vaikutteilla, ja ne sisältävät hoidokkirakennuksen, sairaalaeristysosaston, talousrakennuksen ja pesula-saunan. Vuonna 1896 valmistunut päärakennus on arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema, ja alueella on myös 1800-luvun lopulta peräisin oleva hirsinen vilja-aitta. Rakennukset sijaitsevat puistomaisella alueella Lapinjärven rannalla muodostaen lähes umpipihan, ja ne ovat suojeltuja rakennussuojelulailla, joten niiden kulttuurihistoriallinen arvo on säilytettävä Museoviraston hyväksynnän mukaisesti. Arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelemat modernit laitokset valmistuivat vuonna 1939.
Kulttuurihistoriallinen merkitys Museovirasto on luokitellut Lapinjärven koulutuskeskuksen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kohde yhdistää 1800-luvun kartanoperinnön ja 1930-luvun funktionalistisen arkkitehtuurin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Aseistakieltäytyminen Suomessa Luokka:Lapinjärven oppilaitokset Luokka:Suomen työ- ja elinkeinoministeriö Luokka:Ingermaninkylä Luokka:Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa