thumb|right|Pegida on saksalainen oikeistoradikaali liike. Kuvassa liikkeen mielenosoitus vuonna 2015. Radikaali oikeisto on laitaoikeistolainen politiikan suuntaus, joka painottaa kansallista identiteettiä, etnistä yhdenmukaisuutta, lakia ja järjestystä sekä perinteisiä arvoja, ja kritisoi maahanmuuttoa ja globalisaatiota.
Oikeistoradikaaleja puolueita ja liikkeitä on noussut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla useissa demokraattisissa maissa etenkin Euroopassa, mutta myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa ja Israelissa.Rydgren, Jens (Rydgren 2018), s. 23–26.
Määrittely Radikaali oikeisto on määritelty oikeistoksi, koska se poliittisten vastustajiensa mukaan ei tavoittele tasa-arvoa kuten vasemmisto. Radikaali oikeisto ei kuitenkaan painota oikeistolaista talouspolitiikkaa, vaan sosioekonomisissa kysymyksissä liikkeiden sisällä on paljon vaihtelua. Radikaalin oikeiston oikeistolaisuus näkyy sen arvoissa, jotka koskevat sosiokulttuurisia kysymyksiä kuten kansallista identiteettiä, lakia ja järjestystä, maahanmuuttoa sekä aborttia.
Hollantilainen politiikan tutkija Cas Mudde jakaa "järjestelmän vastaisen" äärioikeiston (far right) kahteen ryhmään, joita erottaa niiden suhtautuminen liberaaliin demokratiaan. Varsinainen äärioikeisto (extreme right) torjuu demokratian ytimen eli periaatteen kansan suvereenista vallasta ja enemmistöperiaatteen. Esimerkki siitä on fasismi Saksassa ja Italiassa. Sen sijaan radikaali oikeisto (radical right) hyväksyy enemmistöperiaatteen, mutta vastustaa joitakin liberaalin demokratian keskeisiä piirteitä, kuten vähemmistöjen oikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. Lisäksi radikaali oikeisto on usein populistista, mutta äärioikeisto ei koskaan.Mudde 2019, “Introduction: Terminology”
Yhteiskuntatieteilijä Tommi Kotosen mukaan oikeistoradikaalit pyrkivät toimimaan parlamentaarisen järjestelmän puitteissa, kun taas äärioikeiston tavoitteena on kaataa demokraattinen järjestelmä.
Ideologia ja poliittinen ohjelma Rydgrenin mukaan radikaalioikeistolaiset puolueet ja liikkeet tavoittelevat usein kansakunnan vahvistamista etnisen yhdenmukaisuuden ja perinteisiin arvoihin palaamisen kautta. Liikkeet korostavat lakia ja järjestystä sekä perhearvoja, ja painottavat etnonationalistisia myyttejä.
Radikaali oikeisto puolustaa kansallisen enemmistön oikeutta suojella kulttuurista identiteettiään. Vakavin tätä uhkaava asia radikaalin oikeiston mukaan on maahanmuutto etenkin muslimimaista, sillä muslimien katsotaan olevan liian erilaisia ja haluttomia assimiloitumaan sekä tuovan mukanaan islamilaisen terrorismin uhan.
Rydgrenin mukaan radikaali oikeisto syyttää maahanmuuttajia kansallisen identiteetin vaarantamisesta, rikollisuuden ja turvattomuuden kasvusta, työttömyyden lisäämisestä sekä sosiaaliturvan väärinkäytöstä. Oikeistoradikaalit puolueet haluavat suosia kantaväestöä työelämässä, asumisessa ja terveydenhuollossa.Rydgren, Jens (Rydgren 2018), s. 25–27. Radikaali oikeisto suhtautuu torjuvasti tasa-arvon edistämiseen etnisten ryhmien, maahanmuuttajien ja joskus myös sukupuolten välillä.
Muina uhkina radikaali oikeisto näkee ylikansalliset organisaatiot kuten Euroopan unionin, ylikansalliset yritykset, talouden globalisaation sekä muut prosessit, jotka sen mukaan edistävät haitallista yleismaailmallisuutta ja yhdenmukaistumista.
Moni oikeistoradikaali puolue ja liike on myös populistinen ja syyttää eliittejä siitä, että nämä asettavat kansainvälisyyden oman kansakunnan edelle sekä omat etunsa ja jotkin muut erityisryhmien edut kansan edun edelle.
Rydgrenin mukaan radikaalit oikeistolaiset eivät vastusta demokratiaa. He kuitenkin arvostelevat edustuksellisen demokratian toimintaa nyky-yhteiskunnissa ja sanovat edustavansa "todellista demokratiaa", joka sisältää ajatuksen homogeenisesta kansakunnasta. Oikeistoradikaalia demokratiaa on kutsuttu vieraista vaikutteista vapaaksi etnokratiaksi, jollainen Rydgrenin mukaan on ristiriidassa moniarvoisen liberaalin demokratian kanssa.
Esimerkkejä Eurooppalaisia puolueita, joita on kutsuttu radikaalioikeistolaisiksi:Rydgren 2018, s. 612–979.
Kansallinen liittouma, Ranska Vaihtoehto Saksalle, Saksa Itävallan vapauspuolue, Itävalta Sveitsin kansanpuolue, Sveitsi Vlaams Belang, Belgia Vapauspuolue, Alankomaat Pohjoisen liitto, Italia Italian veljet, Italia Vox, Espanja Chega, Portugali Kultainen aamunkoitto, Kreikka (luetaan joskus äärioikeistoon) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue, Iso-Britannia Reform UK, Iso-Britannia Tanskan kansanpuolue, Tanska Edistyspuolue, Norja Ruotsidemokraatit, Ruotsi Perussuomalaiset, Suomi Viron konservatiivinen kansanpuolue, Viro Romanialaisten yhtenäisyyden liitto, Romania Meidän kotimaamme -liike, Unkari Slovakian kansallispuolue, Slovakia Venäjän liberaalidemokraattinen puolue, Venäjä
Katso myös Alt-right EU-kriittisyys Konservatismi Monikulttuurisuus Radikaali vasemmisto
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Luokka:Oikeistopopulismi Luokka:Oikeistolaiset aatteet Luokka:Radikalismi