Vinaya (pali ja sanskrit) on buddhalaisen kaanonin (Tripitaka) osio, joka sisältää säännöt ja menettelytavat, jotka hallitsevat buddhalaista luostariyhteisöä eli sanghaa. Kolme rinnakkaista vinaya-perinnettä on edelleen käytössä nykyisissä luostariyhteisöissä: Theravada (Sri Lankassa ja Kaakkois-Aasiassa), Mulasarvastivada (Tiibetin buddhalaisuudessa ja Himalajan alueella) ja Dharmaguptaka (Itä-Aasian buddhalaisuudessa). Näiden vinaya-perinteiden lisäksi useiden Intian buddhalaisuuden, nyt jo sammuneiden koulukuntien vinaya-tekstit ovat säilyneet tiibetiläisissä ja itäaasialaisissa kaanoneissa, mukaan lukien koulukunnat Kāśyapīya, Mahāsāṃghika, Mahīśāsaka ja Sarvāstivāda. Keown, Damien. Dictionary of Buddhism. 2003. p. 220
Sana vinaya on johdettu sanskritinkielisestä verbistä, joka voi tarkoittaa johtamista, pois viemistä, kouluttamista, kesyttämistä tai opastamista tai vuorotellen kouluttamista tai opettamista. Se käännetään usein 'kurinalaisuudeksi', ja termi Dhamma-vinaya, 'opiksi ja kurinalaisuudeksi', jota Buddha käytti viittaamaan täydellisiin opetuksiinsa, viittaten sen olennaiseen rooliin buddhalaisessa harjoituksessa. Access to Insight: Vinaya Pitaka: The Basket of Discipline
Alkuperä Theravada-koulukunnan Suttavibhanga-tekstin alkuperätarinan mukaan buddhalainen sangha asui Buddhan opetuksen alkuvuosina yhdessä harmonisesti ilman vinayaa, koska sille ei ollut tarvetta, sillä kaikki Buddhan varhaiset opetuslapset olivat osittain heränneitä, tai täysin valaistuneita. Sanghan laajetessa syntyi tilanteita, joita Buddha ja maallikkoyhteisö pitivät sopimattomina munkeille.Introductory story of the Theravada Bhikkhu Vibhanga
Buddhalaisen perinteen mukaan Upāli resitoi täydellisen vinaya piṭakan ensimmäisessä buddhalaisessa neuvostossa pian Buddhan kuoleman jälkeen. Kaikki tunnetut vinaya-tekstit käyttävät samaa järjestelmää sääntöjen järjestämiseen ja ne sisältävät samat kappaleet, mitä tutkijat pitävät osoituksena siitä, että vinayan perusrakenteen on täytynyt olla muodostunut ennen buddhalaisten koulukuntien eriytymistä.New Penguin Handbook of Living Religions, page 380
Vaikka perinteiset lähteet asettavat vinayan alkuperän Buddhan elinajalle, kaikki nykyiset käsikirjoitusperinteet ovat peräisin huomattavasti myöhemmältä ajalta - useimmat noin 400-luvun tienoilta. Vaikka varhainen buddhalainen yhteisö näyttää eläneen pääasiassa vaeltelevina munkkeina almuja kerjäten, monet vinayan säännöistä kaikissa traditioissa olettavat normina paikallaan pysyvää luostarilaitosta, kuten myös säännöllisiä yhteisiä aterioita, joita joko maallikkolahjoittajat järjestävät tai jotka rahoitetaan luostareiden varoista. Varhaisimmat ajoitukset, jotka voidaan muodostaa useimmille vinaya-teksteille, ovat niiden kääntäminen kiinaan kielelle noin 400-luvun paikkeilla. Theravada-koulukunnan vinayan varhaisimmat muodostetut päivämäärät perustuvat koottuihin Buddhaghosan kommentaareihin 400-luvulta ja ne tulivat tunnetuiksi länsimaiselle tutkijoille 1600- ja 1700 lukujen käsikirjoitusten kautta. Mulasarvastivada-koulukunnan vinaya käännettiin kiinaksi 700-luvulla ja tiibetiksi 800-luvulla, mutta siitä on olemassa sanskritin kielisiä käsikirjoituksia myös 400–600-luvuilta. Tieteellinen konsensus ajoittaa Mūlasarvāstivāda-koulukunnan vinayan 1000-luvun ensimmäisille vuosisadoille, vaikkakin kaikki sen käsikirjoitukset ja käännökset ovatkin suhteellisen myöhäiseltä ajalta. Sasson, Vanessa R. (2012). Little Buddhas: Children and Childhoods in Buddhist Texts and Traditions. Oxford University Press. p. 46.
Yleiskatsaus Vinayan ytimessä on joukko sääntöjä, jotka tunnetaan nimellä Patimokkha pālin ja Prātimokṣa sanskritin kielellä. Tämä on lyhin osio jokaisessa vinayassa, ja sitä pidetään yleisesti varhaisimpana. Tämä sääntökokoelma resioitoidaan sanghan kokoontumisissa uuden ja täyden kuun aikaan. Säännöt on siinä lueteltu laskevassa järjestyksessä vakavimmista (neljä sääntöä, joihin rikkomiseen liittyy karkottaminen yhteisöstä), aina viiteen lievempien rikkomusten sääntöluokkiin. Useimpiin perinteisiin sisältyy selkeä luettelo säännöistä, nimeltään prātimokṣa-sutra, jotka on tarkoitettu resitoitaviksi. Theravada-perinteessä patimokkha-säännöt esiintyvät ainoastaan kirjoitettuina eksegeesien ja kommentaarien rinnalla (vibhanga). Vaikka prātimokṣa-sääntöjä säilytetään monissa perinteissä vibhangasta riippumattomana, oppiineet eivät yleisesti ottaen usko, että sen sisältämiä sääntöjä noudatettiin ja pantiin täytäntöön ilman tulkitsevan perinteen tarjoamaa kontekstia edes alkuvaiheessa. Monet vibhangassa esiintyvistä poikkeuksista ja mielipiteistä näyttävät johtuvan vanhemmista tavoista; siitä mikä oli, ja siitä mikä ei ollut sallittua vaelteleville askeetikoille intialaisessa perinteessä.
Vinayan toinen tärkeä osa, vibhanga tai suttavibhangasisältää kommentaareja kaikkiin prātimoksassa lueteltuihin sääntöihin. Tyypillisesti, tämä sisältää säännön alkuperän tietyssä tapauksessa tai kiistassa, sekä sen muunnelmat, jotka osoittavat sääntöön liittyvät muut tilanteet, sekä poikkeukset, jotka ottavat huomioon tilanteet, joita ei pidetä yleisemmän säännön rikkomisena.
Vinayan kolmas osio tunnetaan nimellä Vinayavastu, Skandhaka tai Khandhaka, joka tarkoittaa 'jakoja' tai 'lukuja'. Näiden tekstien jokainen osa käsittelee jotain luostarielämän erityistä osa-aluetta, sisältäen esimerkiksi menettelyjä ja määräyksiä, liittyen ordinaatioon, lääketieteellisten tarvikkeiden hankkimiseen ja varastointiin sekä kaapujen hankintaan ja jakeluun. Tämän osion viimeinen osio, Ksudrakavastu ("pienempi osio"), sisältää muita sääntöjä, jotka eivät kuulu muihin osioihin, ja se on joissakin perinteissä niin suuri, että sitä käsitellään erillisenä teoksena. Suuri yhtenevyys skandhakan eri muotojen välillä, jotka ovat peräisin eri traditioista ja kielistä, ottaen huomioon myös kappaleiden määrät (yleensä 20) sekä niiden aiheet ja sisällöt, on johtanut tutkijat päätelmään, jonka mukaan niiden on perustuttava yhteiseen alkuperään. Frauwallner, Erich (1956). The Earliest Vinaya and the Beginnings of Buddhist Literature. Rome: Istituto Italiano per il Medio ed Estremo Oriente. pp. 1–6.
Rinnakkaisia ja riippumattomia pratimoksa-sääntöjä sekä Vibhnagoja esiintyy kussakin traditiossa sekä munkeille ja nunnille. Suurin osa munkkeja ja nunnia koskevista säännöistä on identtisiä, mutta nunnien Prātimokṣa ja Vibhanga sisältävät lisäsääntöjä, jotka koskevat vain nunnia, erityisesti kahdeksan Garudhammaa. Paalinkielisessä traditiossa Khandhakan erityinen luku käsittelee erityisesti nunnia koskevia asioita, ja Mulasarvastivada-koulukunta omistaa suurimman osan Ksudrakavastu-osion kahdesta osa-alueesta nunnia koskeville kysymyksille.
Tämän jälkeen Vinayan erilliset perinteet eroavat järjestyksensä suhteen. Pali Vinaya sisältää Parivāra- nimisen tekstin, joka sisältää kysymys- ja vastaus -muodon joka kuvaa säännöt eri ryhmissä, sekä erinäisiä analyysejä. Kiinalaiset tekstit sisältävät kaksi jaksoa, joita ei löydy Pali-traditioista: Niddanat ja Matrkat, joille on olemassa vastaavat tekstit Tiibetiläisten traditioiden Uttaragranthassa. Näitä tekstejä on analysoitu suhteellisen vähän, mutta ne näyttävät sisältävän vinaya-sääntöjen riippumattoman uudelleenjärjestelyn, joka saattaa olla tekstien aikaisempi muoto.
Tekstit Theravada vinaya on säilynyt Pāli-kaanonin Vinaya piṭakassa. Mūlasarvāstivāda vinaya on säilynyt sekä Tiibetin buddhalaisessa kaanonissa, Kangyurissa, sen kiinankielisessä versiossa, että epätäydellisessä sanskritinkielisessä käsikirjoituksessa. Jotkin muut täydelliset vinaya-tekstit ovat säilyneet Kiinan buddhalaisessa kaanonissa (ks. Taishō Tripiṭaka ) ja niihin kuuluvat:
Mahīśāsaka Vinaya (T. 1421) Mahāsāṃghika Vinaya (T. 1425) Dharmaguptaka Vinaya (T. 1428) Sarvāstivāda Vinaya (T. 1435) Mūlasarvāstivāda Vinaya (T. 1442)
Näistä on olemassa kuusi täydellistä versiota. Lisäksi eri kielillä on säilynyt fragmentteja jäljellä olevista versioista. Seuraavat kolme ensimmäistä ovat edelleen käytössä.
Theravāda- koulun Pālinkielinen versio Suttavibhaṅga : Pāṭimokkha ja kommentaarit Mahāvibhaṅga : munkkeja koskevat säännöt Bhikkhunīvibhaṅga : nunnia koskevat säännöt Khandhaka : 22 lukua eri aiheista Parivāra : sääntöjen analyysi eri näkökulmista
Mūlasarvāstivāda Vinaya käännös Mūlasarvāstivāda -koulukunnan säännöistä, säilynyt sekä kiinan, että tiibetin kielillä. Tätä versioita käytetään Tiibetiläisessä perinteessä. Se koostuu seitsemästä pääteoksesta ja voidaan jakaa neljään perinteiseen osaan. Vinayavastu (འདུལ་བ་ གཞི་ 'dul ba gzhi): 17 skandhakat (luvut) Vinayavibhaṅga Prātimokṣasūtra (སོ་ སོར་ ཐར་ པའི་ sor so sor thar pa'i mdo): munkkeja koskevat säännöt Vinayavibhaṅga (འདུལ་བ་ རྣམ་ འབྱེད་ 'dul ba rnam' byed): selitykset munkkien säännöistä Bhikṣunī intellimokṣasūtra (ge སློང་ མའི་ སོ་ སོར་ ཐར་ པའི་ ge dge slong ma'i niin sor thar pa'i mdo): nunnien säännöt Bhikṣunīvinayavibhaṅga (dge slong ma'i 'dul ba rnam par' byed pa): selitykset nunnien säännöistä Vinayakṣudrakavastu (འདུལ་བ་ ཕྲན་ཚེགས་ ཀྱི་ d 'dul ba phran tshegs kyi gzhi): sekalaiset aiheet Vinayottaragrantha (འདུལ་བ་ གཞུང་ བླ་ ba 'ba gzhung bla ma): liitteet, mukaan lukien Upāliparipṛcchā, joka vastaa erästä Parivāran lukua Vinayottaragrantha (འདུལ་བ་ གཞུང་ དམ་པ་ 'dul ba gzhung dam pa): toinen, kattavampi versio yllä olevista
Vinaya neljässä osassa (sanskritin kielellä : Cāturvargīya-vinaya). Tämä on Dharmaguptaka-version kiinalainen käännös, ja sitä käytetään kiinalaisessa perinteessä ja sen johdannaisissa Koreassa, Vietnamissa ja Japanissa varhaisessa Kokubunji-temppelijärjestelmässä. Japanin tapauksessa tämä korvattiin myöhemmin ordinaatiolla, joka perustui yksinomaan Bodhisattva-sääntöihin. Bhikṣuvibhaṅga : munkkeja koskevat säännöt Bhikṣunīvibhaṅga (明尼 戒 法): nunnien säännöt Skandhaka (犍 度): joita on 20 Samyuktavarga Vinayaikottara, joka vastaa Parivara-luvun lukua
Kymmenen resitaation Vinaya (sanskritin kielellä : Daśa-bhāṇavāra-vinaya), kiinalainen käännös Sarvāstivāda- versiosta Bhikṣuvibhaṅga Skandhaka Bhikṣunīvibhaṅga Ekottaradharma, samanlainen kuin Vinayaikottara Upaliparipriccha Ubhayatovinaya Samyukta Parajikadharma Sanghavasesha Kusaladhyaya
Viisiosainen Vinaya (sanskritin kielellä : Pañcavargika-vinaya), kiinalainen käännös Mahīśāsaka- versiosta Bhikṣuvibhaṅga Bhikṣunīvibhaṅga Skandhaka
Mahāsāṃghika-vinaya, kiinalainen käännös Mahāsāṃghika- versiosta. Nunnien säännöstö on saatavana myös englanninkielisenä käännöksenä. Bhikṣuvibhaṅga Bhikṣunīvibhaṅga Skandhaka
Traditiot
Theravada Myanmarin, Kambodžan, Laosin, Sri Lankan ja Thaimaan buddhalaisuus noudattaa Theravada-vinayaa, joka sisältää 227 sääntöä munkeille ja 311 nunnille. Kun nunnien perinnelinja sammui kaikilla Theravada-koulukunnan alueilla, perinteisesti naisten roolit askeetikkoina rajoittuivat kahdeksan tai kymmenen ohjeen suorittamiseen.
Itä-Aasian buddhalaisuus Kiinan, Korean, Taiwanin ja Vietnamin buddhalaiset seuraavat Dharmaguptaka-koulukunnan vinayaa (四分 律), 四分律 http://www.cbeta.org/result/T22/T22n1428.htm 解脫戒經 http://www.cbeta.org/result/normal/T24/1460_001.htm joka sisältää 253 sääntöä (四分律比丘戒本) http://www.cbeta.org/result/normal/T22/1429_001.htm munkeille ja 348 sääntöä (摩訶僧祇比丘尼戒本) http://www.cbeta.org/result/normal/T22/1427_001.htm nunnille. Jotkut Japanin koulukunnat noudattavat samaa teknisesti, mutta monet siellä olevat munkit ovat naimisissa, mitä voidaan pitää sääntöjen rikkomisena. Muut japanilaiset munkit noudattavat vain Bodhisattva-sääntöjä, jotka ovat peräisin Brahākālasutran (梵網 經) Mahāyāna-versiosta. Bodhisattva-säännöt sisältävät kaksi osaa: toiset maallikoille ja toiset papeille. Kiinalaisen buddhalaisen perinteen mukaan sen, joka haluaa noudattaa pappeja koskevia Bodhisattva-sääntöjä, on ensin noudatettava kymmentä sääntöä sekä korkeaa ordinaatiota (munkkien tai nunnien sääntöjä).
Tiibetin buddhalaisuus