Espanjan maantiede

Espanjan maantiede käsittelee Manner-Espanjan maantiedettä.

Sijainti ja koko Espanja sijaitsee Euroopan lounaisosassa Pyreneiden niemimaa, josta se käsittää lähes neljä viidesosaa. Lisäksi valtioon kuuluu kaksi suurta saariryhmää, Baleaarit Välimeressä ja Kanariansaaret Atlantilla.

Espanjan rajanaapurit ovat Portugali lännessä, Ranska ja Andorra koillisessa ja Britanniaan kuuluva Gibraltar etelässä. Välimeri on idässä ja kaakossa. Atlantti rajoittaa valtiota lounaasta pohjoiseen. Pohjoisessa on Atlanttiin kuuluva laaja Biskajanlahti. Kanariansaaret on Atlantilla Afrikan mantereen luoteispuolella.

Pinnanmuodot

Yli puolet Manner-Espanjan alueesta käsittävä Mesetan ylänköalue on keskimäärin 600 metriä korkea. Ylätasankoa reunustavat vuoret, ja lisäksi sen jalkaa keskeltä pohjoiseen ja eteläiseen osaan Kastilian rajavuoret, jonka korkeimmat huiput kohoavat yli 2 400 metriin. Ylängön eteläisellä puoliskolla on vielä kaksi itä-länsisuuntaista vuorijonoa, Montes de Toledo ja Villuercasvuoret.

Mesetan ylänköä ympäröivät vuoristot. Sen pohjoispuolella on Cantabrianvuoret, itäpuolella on Iberianvuoret ja eteläpuolella on Sierra Morena. Cantabrianvuoret ovat kalkkikivimuodostelma, joka kulkee Biskajanlahden suuntaisesti varsin lähellä rannikkoa. Se yhdistyy kaakkoisosastaan Iberianvuoriin, jotka kohoavat yli 2 300 metriin. Iberianvuoria halkovat syvät ja kapeat rotkot, ja vuorten rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Sierra Morena puolestaan yhdistää puolestaan idässä Iberianvuorten eteläiseen jatkeeseen.

Pyreneet muodostaa Espanjan ja Ranskan luonnollisen rajan. Vuoristo ulottuu Cantabrianvuorten itäiseltä reunalta Välimerelle. Pyreneet on noin 430 kilometriä pitkä, ja sen suurimmat huiput ovat keskiosassa. Korkein on 3 404 metriä korkea Aneto. Pyreneet laskeutuu Espanjan puolella Ebrojoen laaksoon pengertäen. Pyreneiden vuoristossa on Monte Perdidon vuori, jonka korkein huippu on 3 352 metriä korkea ja muodostaa kalkkikivimassiivin. Se kuuluu ympäröimine alueineen Unescon maailmanperintölistalle. Alueella on kaksi kanjonia, jotka ovat Euroopan syvimmät ja suurimmat. Alue kuuluu maailmanperintölistaan muun muassa siksi, että siellä on vuoriston lisäksi luolia, metsiä, niittyjä ja järviä, jotka yhdessä muodostavat erityisen maisemakokonaisuuden.

Beettiset vuoret eli Andalusian vuorimaa kulkee rannikon suuntaisesti Espanjan eteläkärjestä koilliseen. Se yhdistyy lopulta Iberianvuorten eteläiseen ja Sierra Morenan itäiseen jatkeeseen. Beettisiin vuoriin kuuluvassa Sierra Nevadassa on Espanjan manneralueen korkein huippu, Mulhacén.

Laajimmat alangot löytyvät lounaasta Guadalquivirin laaksoon syntyneestä Andalusian tasangolta ja Ebron laakso. Andalusian tasanko on leveimmillään Guadalquivirin alajuoksulla Cádizinlahden rannikolla. Idässä tasanko kapenee Sierra Morenan ja Beettisten vuorien väliin. Ebron laaksoa rajoittaa etelässä ja lännessä Iberianvuoret sekä pohjoisessa ja idässä Pyreneet. Espanjassa on lisäksi pienemäpi jokilaaksoja Portugalin rajan läheisyydessä Tajo- ja Guadianajokien laaksoissa.

Rantatasanko on laajimmillaan Cádizinlahdella sekä eteläisellä ja itäosien keskisellä rannikolla. Kapeimmillaan rannikko on Biskajanlahdella, jossa Cantabrianvuoret ulottuvat lähes mereen saakka.

Baleaarit on 80 kilometriä Espanjan itäiseltä rannikolta, ja ne ovat Beettisten vuorien jatke Välimeressä. Saariston korkeimmat kohdat ovat Mallorcalla, jonka korkeimmat huiput ovat yli 1 400 metrissä. Kanariansaaret ovat tuliperäisiä, ja siellä on Espanjan korkein vuori. Teneriffan saarella oleva Teide kohoaa 3 718 metriin.

Vesistöt Suurin osa Espanjan merkittävimmistä joista virtaa Mesetan ylängöltä länteen ja laskee Atlantiin. Pyreneiden niemimaan pisimmät joet ovat Tajo, Ebro ja Duero. Näistä Tajo ja Duero virtaavat Espanjasta Portugaliin, missä ne laskevat Atlanttiin. Ebro on poikkeus, sillä se virtaa Välimereen.

Espanjan jokien virtaama vaihtelee selvästi vuodenajan mukaan. Pääosa joista on kesäkaudella huomattavan kuivia; esimerkiksi Guadianan virtaama on elo-syyskuussa alle kymmenes siitä, mitä kuukauden vuotuinen keskiarvo on. Ebron virtaama on Espanjan joeksi poikkeuksellisen tasainen, sillä se saa ympäri vuoden vettä Pyreneiden lumihuippuisilta vuorilta. Espanjan joet muodostuvat säännöllisesti syviä laaksoa ja jopa kanjoneita.

Espanjan pisin joki on Ebro. Myös sen valuma-alue on Espanjan laajin, 85 000 neliökilometriä. Ebro virtaa useiden syvien rotkojen halki ja ohi Tortosan kaupungin. Dueron valuma-alue on 79 096 neliökilometriä, ja se virtaa Sierra de Urbiónin ja Numantian tasangon läpi Pohjois-Portugalin kautta Atlanttiin. Guadalquivir saa alkunsa Jaénin maakunnan vuorilta ja laskee Atlanttiin Sanlúcar de Barramedassa. Joki on 657 kilometriä pitkä, ja sen valuma-alue on 57 803 neliökilometriä. Guadiana virtaa eteläisessä Keski-Espanjassa kohti Portugalin kaakkoisosaa ja Cádizinlahtea Atlantilla. Se on 778 kilometriä pitkä, ja sen valuma-alue on 60 748 neliökilometriä. Guadiana on Espanjan pisimpiä jokia, mutta sen virtaus on heikompaa kuin Dueron ja Tajon, koska sen valuma-alue on vähäsateista seutua.

Ilmasto Espanjan ilmasto on vaihteleva, mihin vaikuttavat sijainti Atlantin ja Välimeren välissä sekä vuoristo- ja ylänköalueet. Talviaikana Atlantin rannikolta koilliseen Espanjaan vaikuttavat Atlantilta tulevat viileät länsituulet. Tällä alueella on meri-ilmasto, eli talvet ovat leutoja ja kesät viileähköjä. Tällä alueella vuotuinen sademäärä on Espanjan runsaimpia. Sen sijaan maan eteläosissa ilmasto on kuumaa ja kuivaa. 700–1 000 metriä korkeilla ylänköalueilla on mannerilmasto, eli talvet ovat kylmempiä kuin meri-ilmaston alueilla ja kesät ovat kuumia ja kuivia. Kaikkein kuivimmat alueet ovat maan kaakkoisosissa, missä vuotuinen sademäärä on erittäin alhainen. Ilmasto on kuivaa useita kuukausia myös Kastilian pohjoispuolella olevalla alueella.

Ilmastonmuutos Espanjassa lisää kuivuutta, myrskyjä ja nostaa vuoden keskilämpötilaa niin maalla kuin ympäröivillä merialueillakin. Maata on kuvattu ilmastonmuutoksen vaaravyöhykkeeksi siksi, koska ilmastonmuutos on vaikuttanut alueella jo paljon. Tutkijat odottavat, että Espanjan sademäärä vähenee samaan aikaan kuin lämpötila kohoaa. Se saattaa johtaa aavikoitumiseen laajoilla alueilla maata ja maatalouden vaikeutumiseen. Kuivuus vaikuttanee etenkin Etelä-Espanjaan, joskin vuonna 2022 jopa 75 % Espanjasta oli vaarassa aavikoitua. Maatalouden vaikeutuminen pienentäisi Espanjan bruttokansantuotetta.

Luonto ja luonnonsuojelu Maan etelärannikolla kasvillisuus on välimeren kasvillisuutta, mutta hieman pohjoisempana on jonkin verran havumetsiä ja maan pohjoisosassa metsät ovat enimmäkseen lehtimetsää. Pohjoisen lehtimetsissä yleisimmät puulajit ovat pyökki, tammi, jalokastanja, eukalyptus, koivu ja vaahtera. Välimeren kasvillisuuden alueella yleisimpiä puulajeja ovat korkkipuu, oliivipuu, viikunapuu ja taatelipuu ja lisäksi alueella on agaaveita ja macchiapensaita. Maan ydinalueen ylänköalueella maasto on hyvin karua ja siellä kasvaa enimmäkseen varpukasvillisuutta ja yksittäisiä puita, jotka ovat muun muassa rautatammia.

Doñanan kansallispuisto on Espanjan suurin kansallispuisto, joka on Euroopan merkittävimpiä luonnonsuojelualueita. Alue on enimmäkseen tasankoa, missä kasvaa pensaikkoa ja mäntymetsää. Alueella on myös soita. Alueen eläimistö on monipuolisin Euroopassa, yksin lintulajit lukien puiston alueella on yli 300 lajia. Picos de Europan kansallispuisto on biosfäärialue, jossa on monenlaisia ekosysteemejä ja monipuolinen eläimistö.

Lähteet

Viitteet

*