José Ramos-Horta (s. 26. joulukuuta 1949 Dili, Portugalin Timor) on itätimorilainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä 20. toukokuuta 2007 – 20. toukokuuta 2012. Hän toimi aiemmin Itä-Timorin ulkoministerinä maan itsenäistymisestä (2002), sittemmin pääministerinä. Tätä ennen hän oli Itä-Timorin vastarintaliikkeen vaikuttajia ja puolestapuhuja maanpaossaan Indonesian miehityksen aikana (1975–1999).
Tausta ja yksityiselämä Horta syntyi Dilin kaupungissa, joka on nykyään Itä-Timorin pääkaupunki. Hänen äitinsä oli timorilainen ja isä silloiseen Portugalin hallitsemaan Timoriin karkotettu portugalilainen. Hortan perheeseen kuului Josén lisäksi 11 lasta, joista neljä joutui Indonesian armeijan surmaamaksi. José Ramos Horta sai peruskoulutuksensa katolisessa lähetystyökoulussa.
Horta on ollut naimissa Mosambikissa opiskelleen juristin, Ana Pessoan, kanssa. Vuonna 2009 Pessoa nousi Itä-Timorin valtakunnansyyttäjäksi, ja hänet nimitti virallisesti virkaan tämän entinen mies, Ramos-Horta. Eron jälkeen Horta on kertonut käytännössä luovuttaneensa avioliittorintamalla eikä ole etsinyt uutta parisuhdetta. Hortalla on yksi poika, Loro Horta, joka työskentelee diplomaattina.
Äidinkielensä tetumin lisäksi Horta osaa myös portugalia, ranskaa, englantia ja espanjaa.
Toiminta Indonesian miehityksen aikana Horta opiskeli lakia Yhdysvalloissa ja palasi sitten Portugalin Timorille. Hänestä tuli tämän jälkeen poliittisesti aktiivinen ja portugalilaista hallintoa vastaan, minkä vuoksi hän joutui ensimmäisen kerran maanpakoon vuosina 1970–1971 määräpaikkana Portugalin Itä-Afrikka (nykyinen Mosambik).
25-vuotiaana Horta valittiin ulkoministeriksi Itä-Timorin demokraattisen tasavallan hallitukseen. Vuonna 1975 Horta joutui uudestaan maanpakoon Indonesian armeijan miehityksen tieltä. Tällä kertaa hän päätyi New Yorkiin, oli FRETILINin puhemiehenä, ja vaati YK:ta toimiin Itä-Timorissa miehityksen takia. Noin 200 000 timorilaista sai surmansa Indonesian armeijan toimien takia 1976–1981.
Ura itsenäisessä Itä-Timorissa Pääministeriksi Horta valittiin 8. heinäkuuta 2006, edellisen pääministerin Mari Alkatirin erottua 25. kesäkuuta.
Ensimmäinen presidenttikausi Hän sai 9. toukokuuta 2007 presidentinvaalissa lähes 70 prosenttia äänistä.
Kapinallinen sotilas ampui 11. helmikuuta 2008 Hortaa vatsaan. Horta palasi tajuihinsa kymmenen päivää kestäneen keinotekoisen kooman jälkeen. Hyökkäyksen takana kerrottiin olleen entisen upseerin Alfredo Reinadon, joka oli yksi 2006 armeijasta erotetuista ja kapinaa yrittäneistä. Reinado johti hallituksen vastaisia kapinallisia. Horta toipui välikohtauksesta sairaalassa ja jatkoi presidenttikautensa loppuun saakka. Hänen ei onnistunut kuitenkaan voittaa vaaleissa toista kautta.
Presidenttiyden jälkeen Ramos-Horta pyrki presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa, mutta karsiutui jo ensimmäisellä kierroksella.
Vuonna 2013 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimitti Hortan pääsovittelijaksi Guinea-Bissaun kriisissä, jossa armeija kaappasi vallan maassa.
Toinen presidenttikausi Horta oli vuoden 2022 presidentinvaalien yksi kärkiehdokkaista ja pääsi toiselle kierrokselle haastamaan istuvan presidentin Francisco Guterresin. Horta voitti vaalit toisella kierroksella saatuaan hieman vajaa 63 % annetuista äänistä. Hänen astui virkaan 20. toukokuuta, jolloin vietettiin myös Itä-Timorin itsenäisyyden 20-vuotispäivää.
Kunnianosoituksia Ramos-Horta sai vuonna 1993 Thorolf Rafton muistopalkinnon ihmisoikeustyöstä.
Hortan elämänvaiheita on käsitelty myös elokuvissa kuten Balibao (2009), jossa häntä esittää Oscar Isaac ja dokumenttielokuva The Diplomat (2000), jossa Horta esittää itseään.
Nobel-palkinto Joulukuussa 1996 José Ramos-Horta jakoi Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä maanmiehensä piispa Carlos Felipe Ximenes Belon kanssa. Palkinnon perusteluina olivat näiden miesten ”pitkään jatkuneet pyrkimykset pienen kansan riippumattomuuden takaamiseksi” ja ”että tämä palkinto nopeuttaisi diplomaattisen ratkaisun löytymistä Itä-Timorin konfliktissa kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteita noudattaen”.
Ulkomaalaiset kunnianosoitukset
55x55px Vapauden ritarikunnan suurristi (Portugali, 1998) 55x55px Henrik Purjehtijan ritarikunta ketjulla (Portugali, 2007) 55x55px Camõesin ritarikunta ketjulla (Portugali 2022) 55x55px Australian ritarikunta (Australia, 2014) 55x55px Amílcar Cabralin ritarikunnan 1. luokka (Kap Verde, 2011)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Nobelin rauhanpalkinnon saajat Luokka:Itä-Timorin presidentit Luokka:Vuonna 1949 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt