Aniki Bóbó on portugalilaisen Manoel de Oliveiran ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö vuodelta 1942. Se kuvaa Porton kaupungin läpi virtaavan Duerojoen varrella asuvien lasten elämää koulussa, kotona ja kaduilla. Elokuvan nimi tulee lasten laskemislorusta, samantapaisesta kuin suomalaislasten Entten tentten teelikamentten.
Elokuvaa pidetään italialaisen neorealismin yhtenä esikuvana, vaikka sen aihepiiri ja tunnelma ovatkin melko epärealistisia, lasten silmin nähtyjä ja fantasian sekoittamia.
Aniki Bóbó ei menestynyt kummemmin, ja Manoel de Oliveira sai odottaa 14 vuotta ennen kuin onnistui saamaan rahoitusta seuraavalle elokuvalleen. Siitä ura jatkuikin pitkään: Oliveira ohjasi viimeiset lyhytfilminsä vain vähän ennen kuolemaansa 106 vuoden ikäisenä vuonna 2015.
Lähteet
Luokka:Portugalilaiset elokuvat Luokka:Vuoden 1942 elokuvat Luokka:Elokuvat koulusta ja koulutuksesta