pienoiskuva|Näkymä lastenosastolta vuodelta 1936. Helsingin yleisen sairashuoneen lastenosasto toimi Helsingissä Tehtaankadulla vuonna 1899 valmistuneessa lastensairaalassa. Sairaalassa toimi kaksi vuodeosastoa. Toinen osasto oli vauvoja ja toinen isompia lapsia varten. Vauvojen osastolla hoidettiin ripulia ja keuhkokuumetta sairastavia sekä huonokuntoisia vastasyntyneitä ja keskosia. Isompien lasten osastolla hoidettiin infektiotauteja sairastavia ja myös muita kuten diabeteksesta, munuaistaudista tai neurologisista sairauksia sairastavia lapsia. pienoiskuva|Neuvolapäivä Helsingin Lastensairaalassa vuonna 1936. Kuvassa toinen vasemmalta Arvo Ylppö. Vuorimiehenkadun puolella sijaitsi puurakennus, jossa hoidettiin tavallisimpia lastentauteja kuten tuhka- ja tulirokkoa, hinkuyskää ja kurkkumätää. Kolmas rakennus sisälsi poliklinikan, ylilääkärin ja ylihoitajan kansliat, luentosalin ja lääkevaraston. Sairaalassa työskenteli ylilääkärin lisäksi apulaisopettaja. Apulaislääkäreitä oli yhdestä kolmeen. Koulutuksen pituus vaihteli ja osa lääkäreistä työskenteli "volontääreinä" eli palkatta. Sairaalan ylilääkäri vastasi apulaisopettajan kanssa potilaiden hoidosta, huolehti poliklinikan toiminnasta sekä hallinnollisista tehtävistä. Hän koulutti lääketieteen kanditaatteja ja erikoistuvia lääkäreitä. Lääkäripäivystystä ei ollut mahdollista järjestää. Sairaanhoitajia työskenteli sairashuoneessa viisi. He olivat ylihoitaja, apulaisylihoitaja sekä kolme osastonhoitajaa. Osastonhoitajat asuivat osaston yhteydessä olevassa huoneessa ja tekivät siten epävirallista jatkuvaa päivystystä. Sairaanhoitajaoppilaat ja lastenhoitajat olivat tärkeää työvoimaa. Heitä oli alettu kouluttamaan Lastenlinnassa. Lääkärin käytössä oli vain stetoskooppi ja kuumemittari. Laboratoriotutkimuksia käytettiin harvoin eikä niillä ollut juuri merkitystä potilaiden tautien toteamisessa. Jos saatiin virtsanäyte, siitä voitiin tutkia valkuainen ja sokeri. Laboratoriossa ei ollut omaa henkilökuntaa ja tutkimusten tekeminen olikin lääkäreiden tai lääketieteen kandidaattien vastuulla. Ensimmäinen röntgenlaite saatiin 1929, jolloin palkattiin sairaanhoitaja vastaamaan sekä laboratorio- että röntgentutkimuksista. Lääkkeitä oli paljon, mutta suuri osa niistä oli tehottomia. Tehokkaita lääkkeitä olivat difteriaseerumi kurkkumätään hoidossa, kiniini malarian hoitoon sekä insuliini diabeetikoille. Yskänlääkkeitä käytössä oli useita. Vasta 1930-luvulla tulivat käyttöön ensimmäiset sulfonamidit eli sulfalääkkeet bakteeriperäisiä infektiotauteja vastaan. Lastenkirurgiaa tehtiin Kirurgisen sairaalan lastenosastolla. Näitä potilaita olivat luunmurtumat, osteomyeliittiä eli luumätää, keuhkopussintulehdusta ja ruokatorven lipeävammoja sairastaneet lapset.
Kuolleisuus Helsingin lastensairaalassa oli 1920-luvulla yli 15 prosenttia ja pysyi korkeana vielä koko 1930-luvun ajan. Yleisimmät tappajat olivat ripulitaudit, tuberkuloosi ja keuhkokuume. Tehokkaita hoitoja tai eristysmadollisuuksia ei ollut tarjolla.
Arvo Ylppö esitti Helsingin yleisen sairaalan hallitukselle uuden 150-paikkaisen lastensairaalan rakentamista Meilahteen. Varoja tähän ei saatu ja Tehtaankadun sairaalaa laajennettiin korottamalla rakennus kolmikerroksiseksi. Vuosina 1936-1938 myönnettiin lopulta varat rakennustöihin. Rakennussuunnitelma hyväksyttiin vuonna 1940. Talvisodan aikana lastensairaalassa toimi 1. sotasairaala.
Sota hidasti rakennustöitä. Pulaa oli esimerkiksi rakennumateriaaleista ja työvoimasta. Uusi latensairaala otti vastaan ensimmäiset potilaat vuonna 1947.
Lähteet
Luokka:Helsingin entiset sairaalat Luokka:Yleiset sairaalat Luokka:Lastensairaalat Luokka:Helsinki 1900-luvulla