Proletaari oli vuosina 1920–1934 Neuvostoliitossa ilmestynyt Suomen Kommunistisen Puolueen poliittis-teoreettinen äänenkannattaja. Proletaari oli suunnattu Suomessa toimineille kommunisteille ja SKP levitti lehteä maahan maanalaisen verkostonsa avulla.
Proletaari oli tarkoitettu ensisijaisesti suomalaiselle yleisölle, mutta Neuvostoliitossa suoritettua toimitustyötä ja lehden poliittista linjaa ohjasivat ennen kaikkea Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistien puolueen ajankohtaiset kannanotot. Suomessa tapahtuneen toiminnan käsittelyssä painottui jälkikäteen esitetty kritiikki.
Proletaari ilmestyi epäsäännöllisesti, vaikka puolue teki useita päätöksiä lehden vakinaistamisesta. Toimitusongelmat johtuivat muun muassa puoluejohdon muista kiireistä. Politbyroon jäsenet osallistuivat esimerkiksi samankaltaista sisältöä neuvostoliitonsuomalaiselle yleisölle julkaisseen Kommunistin toimitustyöhön. Myös valmiin painoksen salakuljettaminen rajan yli saattoi viivästyä eri syistä. Lisäksi lehdellä oli ajoittain painovaikeuksia. Epäsäännöllisyys heikensi lehden mahdollisuuksia johtaa poliittista työtä Suomessa.Saarela 2008, s. 137–138. Proletaarilla oli kuitenkin keskeinen rooli SKP:n politbyroon/ulkomaan byroon tiedotustyössä ja linjausten leviämisessä kannattajien keskuuteen. 1920-luvun loppupuolella lehteä pyrittiin levittämään Suomeen noin 1 500–2 000 kappaletta numeroa kohti. Painos oli noin 3 500.
Proletaari painettiin silkkipaperille pienen aikakauskirjan muotoon. Sivuja oli parhaimmillaan 80. Lehteen kirjoittivat muun muassa Toivo Antikainen, Hjalmar Eklund, Edvard Gylling, Otto Wille Kuusinen, J. K. Lehtinen, Jukka Lehtosaari, Kalle Lepola, J. H. Lumivuokko, Kullervo Manner, Hannes Mäkinen, Yrjö Sirola, Adolf Taimi ja Otto Vilmi.
Lähteet
Aiheesta muualla Proletaari-lehdet 1933–1934 (pdf) Kansan Arkisto
Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset lehdet Luokka:Suomen Kommunistisen Puolueen lehdet