Pohjois-Norsunluurannikon sudanilaistyyliset moskeijat ovat Unescon maailmanperintökohde, johon kuuluvat kahdeksan moskeijaa, jotka sijaitsevat Norsunluurannikon pohjoisosassa Tengrélassa, Koutossa, Sorobangossa, Samatiguilassa, Nambirassa, Kongissa ja Kaouarassa. Ne edustavat sudanilaista arkkitehtuurityyliä, joka on ominainen Länsi-Afrikan savannialueelle. Tämä tyyli heijastaa tärkeää muuttoliikettä Saharan islamilaisten valtioiden eteläosista metsäalueille. Muutto alkoi 1300-luvulla ja kiihtyi Songhai-imperiumin romahduksen jälkeen 1500-luvun lopulla. Kolaa ja kultaa etsiessään mandinkakauppiaat perustivat pysähdyspaikkoja Nigerjoen rannoilta Kongiin johtaville teille edistääkseen ja tehostaakseen Saharan ylittävää kauppaa perustamalla uusia kaupunkeja, kääntymällä islaminuskoon ja rakentamalla moskeijoita.
Säilyneet moskeijat, jotka on rakennettu pääasiassa 1600- ja 1800-lukujen välillä, syntyivät Djennén 1300-luvulla kehittyneen tyylin sekoittuessa paikallisiin Gur- ja Mandé-kulttuurialueiden arkkitehtuurimuotoihin ja -tekniikoihin. Pohjois-Norsunluurannikon sudanilaistyyliset moskeijat ovat taitavien rakentajien työtä, jossa yhdistyvät hienovaraisesti ja harmonisesti paikallisten yhteisöjen sekä islamin lanseeraaneiden mandinka-kauppiaiden rakennustaidot. Näille moskeijoille on yhteistä matalat, kapenevat, suorakaiteen tai neliön muotoiset rakenteet; massiiviset puiset tai maasta tehdyt pilasterit, korkeat katkaistun pyramidin muotoiset minareetit, joita kruunaavat pienet kattoa koristavat hiipat, sekä suippokaarimaiset minareetit ja kartion muotoiset qibla-tornit. Tämä rakennusmuoto on levinnyt laajalti koko Sudanin alueella.
Moskeijat on rakennettu savesta ja hirsistä, ja puinen tukirakenne pistää ulos seinistä, mikä luo omintakeisen koristelun. Moskeijaa varten tehtiin savitiiliä sekoittamalla savea pieniin kiviin. Rakennus on muurattu savitiilitekniikoilla, jotka on yhdistetty ruoteilla. Tämä rakenne on luotu kestämään alueen suhteellisen sateista ilmastoa. Sisätilat pysyvät viileinä vaikka ulkona olisi paahtava helle. Lattia on peitetty hienolla hiekalla ja rukousmatoilla.
Moskeijat sijaitsevat kylissä ja kaupungeissa. Niitä ympäröivät julkiset tilat, joissa ihmiset kokoontuvat, ja niiden korkealle kohoavan rakenteen tarkoituksena oli erottaa ne selvästi muista rakennuksista ja antaa niille näkyvyyttä ympäristössään. Niiden jatkuva olemassaolo palvontapaikkoina todistaa paitsi niiden jatkuvasta käytöstä ja säännöllisestä hoidosta ja ylläpidosta, ennen kaikkea siitä että niitä pidettiin paikallisesti arvossa, taitavien paikallisten muurareiden osallistumisesta ja paikallisyhteisöjen tuesta.
Lähteet
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Norsunluurannikolla