Darleane Christian Hoffman (8. marraskuuta 1926 Terril, Iowa, Yhdysvallat – 4. syyskuuta 2025 Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ydinkemisti, joka teki työtä erityisesti transuraanisten alkuaineiden kanssa. Hän oli löytämässä plutonium-244-isotooppia sekä vahvistamassa seaborgiumia.
Nuoruus ja opiskelu Darleane Christian syntyi 1926 Terrilissä Iowassa. Hänen vanhempansa olivat matematiikan opettaja Carl Christian ja kotiäiti Elverna Clute. Darleane kiinnostui jo nuorena isänsä innoittamana luonnontieteistä.
Christian pääsi opiskelemaan Iowa State Collegeen taideteollisuutta, mutta vaihtoi pääaineen kemiaan opettajansa ja fyysikko Marie Curien inspiroimana. Hän katsoi, että ydintutkimus oli isolta osaltaan naisten perustama tieteenala, sillä nuorelle alalle ei ollut vielä ehtinyt syntyä miehistä hierarkiaa. Sinne oli siksi naisena hieman helpompi murtautua. Christian valmistui 1948 ja jatkoi Iowassa vielä ydinkemian tohtoriksi, joksi valmistui 1951. Samana vuonna hän meni opiskelijakollegansa Marvin Hoffmanin kanssa naimisiin.
Ura Darleane Hoffman aloitti uransa Oak Ridgen kansallislaboratoriossa, mutta vaihtoi jo vuonna 1952 Los Alamosiin. Siellä hänestä tuli 1979 ensimmäisenä naisena osastojohtaja.
Hoffman huomasi vuonna 1971 plutonium-244-isotooppia tutkiessaan kiviä Mountain Passin kaivoksesta. Löydös oli uusi, sillä tutkijat uskoivat vielä, että kaikki uraania raskaammat alkuaineet pitää luoda keinotekoisesti hiukkaskiihdyttimissä.
Hoffman huomasi tutkiessaan fermium-257-isotooppia, että sen pystyi halkaisemaan kahteen yhtä suureen osaan. Hän oli kotonaan influenssassa, kun hän tarkasteli tutkimusryhmänsä tuloksia. Atomiytimet halkeavat yleensä kahteen eri suureen osaan, mutta jostain oli tullut tutkimuksessa yhtäsuuria osasia. Havainto oli uusi, ja muut tieteilijät olivat aluksi epäileviä löydöstä kohtaan. American Physical Society jopa hylkäsi tulokset, mutta tutkimuksesta tuli lopulta fissiotietämyksen läpimurtotulos.
Hoffman siirtyi 1984 Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn ja samalla työskenteli Lawrence Berkeleyn kansallislaboratoriossa. Siellä hän tutki raskaiden alkuaineiden hajoamisia. Hän mittasi niiden kokoja ja tutki viivästyneitä fissioita. Hoffman löysi myös laboratorion syklotronilla uusia aineen radioaktiivisia muotoja. Hänen tutkimusryhmämsä myös vahvisti Glenn Theodore Seaborgin löytämän alkuaineen 106, joka nimettiin myös seaborgiumiksi.
Hoffmanista tuli 1991 juuri perustetun Glenn T. Seaborg -instituutin johtaja Lawrence Livermoren kansallislaboratiossa. Hänen ohjauksessaan Seaborg-instituutista tuli merkittävä tekijä aktinoidien tutkimuksessa.
Merkitys ja tunnustukset Hoffman teki uraauurtavaa työtä raskaimpien alkuaineiden parissa. Hän muutti käsitystä myös luonnosta löytyvistä alkuaineista, sillä pitkään oltiin luultu, että uraani-238 on raskain luonnosta löytyvä isotooppi. Hoffman löysi kuitenkin plutonium-244:n. Tutkimustöiden lisäksi hän oli koko uransa edistämässä naisten osallistumista tieteeseen.
Hoffman sai vuonan 1997 National Medal of Sciencen useista saavutuksistaan. Hän oli 76 vuoden ajan American Chemical Societyn jäsen, ja hän sai vuonna 2000 järjestön merkittävimmän palkinnon Priestley-mitalin. Hän sai sen seaborgiumin löytämisestä, ja hän oli vasta toinen nainen, joka sai kyseisen mitalin. Hoffman sai vuonna 2003 Yhdysvaltain energiaministeriöltä Enrico Fermi -palkinnon ydin- ja radiokemian löydöksistään sekä palveluistaan ministeriön tehtävissä. Vuonna 2002 Discover-lehti puolestaan valitsi hänet 50 merkittävimmän naistieteilijän joukkoon.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset kemistit Luokka:Vuonna 1926 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet