Neuvostoliiton miehitysvyöhyke Saksassa (, ) oli Saksan alue, jonka Neuvostoliitto miehitti kommunistisena alueena. Miehitysvyöhyke perustettiin Potsdamin sopimuksen seurauksena 2. elokuuta 1945. Neuvostoliitto sai periä sotakorvauksia omalta miehitysvyöhykkeeltään. Saksan demokraattinen tasavalta, jota yleensä kutsutaan Itä-Saksaksi, perustettiin Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle 7. lokakuuta 1949. Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeseen kuuluneet osavaltiot olivat Mecklenburg, Brandenburg, Saksi-Anhalt, Saksi ja Thüringen.

Historia Alueelle lähetettiin jo 30. huhtikuuta 1945 Berliinin taistelun ollessa vielä kesken Moskovasta saksalaisia kommunisteja, joiden tehtävänä oli luoda sinne paikallishallintojärjestelmä yhteistyössä Neuvostoliiton miehitysviranomaisten kanssa. Neuvostoliiton sotilashallinto Saksassa (saksaksi Sowjetische Militäradministration in Deutschland, lyhenne SMAD) aloitti toimintansa 9. kesäkuuta 1945.Hoyer s. 84.

SMAD antoi 10. kesäkuuta 1945 määräyksen, jolla sallittiin poliittisten puolueiden ja ammattiliittojen perustaminen. Sen jälkeen kesällä 1945 miehitysvyöhykkeellä perustettuja puolueita olivat Saksan kommunistinen puolue (KPD), Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD), Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU) ja Saksan liberaalidemokraattinen puolue (LDPD). Vapaa Saksan ammattiyhdistysten liitto perustettiin 13. heinäkuuta 1945. Myös niin sanottuja Antifa-komiteoita perustettiin spontaanisti.Hoyer s. 85–86.

Saksalainen kommunisti Walter Ulbricht ja Neuvostoliiton sotilashallinto Saksassa käyttivät valtaa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. Ulbricht oli oppinut Neuvostoliitossa toteuttamaan Stalinin käskyjä kyseenalaistamatta niitä. Neuvostoliiton sotilashallinto sai ohjeensa Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta, Neuvostoliiton ulkoministeriöltä ja miehitysjoukkojen sotilasjohdolta. Sotilashallinnossa eversti Sergei Tjulpanov teki yhteistyötä Ulbrichtin kanssa. Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä pantiin toimeen denatsifikaatio. Siellä perustettiin osavaltiohallituksia, jotka perustuivat neljän sallitun puolueen muodostamalle koalitiolle, ja aloitettiin keskushallinnon toimielimien muodostaminen. Sisäasiainhallinto luotiin vastaamaan poliisi- ja turvallisuustoimista.

Ulbrichtin apuna paikallishallinnon luomisessa oli muita Moskovasta lähetettyjä saksalaisia kommunisteja. Hänen ohjeensa paikallishallinnon tehtävien täyttämiseksi oli, että kaikkia auki olevia pormestarin paikkoja ei täytetty kommunisteilla, ellei kyseisellä alueella ollut kannatusta kommunisteille. Tärkeää oli, että johtoryhmien poliittinen koostumus heijasteli paikallista tilannetta. Ulbrichtin tarkoitus ei kuitenkaan ollut luovuttaa päätösvaltaa muihin puolueisiin kuuluneille pormestareille, vaan se kuuluisi heidän kommunistisille varamiehilleen. Ulbrichtin niin sanottua kakkosmiesjärjestelmää sovellettiin kaikkialla Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. Se näytti demokraattiselta, mutta valta oli kommunisteilla.Hoyer s. 78–81.

Heinäkuussa 1945 perustettiin keskuspankki.Hoyer s. 98.

Uusien puolueiden edustajista koottu "Demokraattinen blokki" päätti 29. elokuuta 1945, että kaikki yli 100 hehtaarin kokoiset yksityisomistuksessa olevat maat pakkolunastettaisiin vastikkeetta. Yhteensä 3,3 miljoonaa hehtaaria pakkolunastettiin, minkä jälkeen kaksi kolmasosaa pakkolunastetusta maasta jaettiin uudelleen niin sanotuille uustalonpojille noin 20 hehtaarin tiloina. Viimeinen kolmannes jäi valtion omistukseen. Maareformi haittasi ruoantuotantoa, koska pienet maatilat olivat kannattamattomia. Myös maatalouskoneista oli pulaa.Hoyer s. 93.

Syyskuussa 1945 alkoi raskaan teollisuuden kansallistaminen. Aiemmat omistajat eivät saaneet lainkaan korvauksia. Kansallistaminen ulotettiin vuoden 1946 kesäkuusta alkaen pienempiin yrityksiin, joista 200 sulautettiin kahdeksikymmeneksiviideksi suureksi neuvostoliittolaiseksi osakeyhtiöksi (saksaksi Sowjetische Aktiengesellschaft, lyhenne SAG).Hoyer s. 98–99. pienoiskuva|Vuoden 1946 paikallisvaalien yhteistulos puolueittain. SED:n paikkamäärää punaisella, LDPD:n keltaisella, CDU:n sinisellä ja keskinäisen talonpoikaisavun yhdistys vihreällä. KPD ja SPD yhdistyivät huhtikuussa 1946 Saksan sosialistiseksi yhtenäisyyspuolueeksi. Syyskuussa 1946 miehitysvyöhykkeeseen kuuluneissa osavaltioissa järjestettiin paikallisvaalit. Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen kokonaisääniosuus paikallisvaaleissa oli 57, 2 prosenttia.Kujala s. 58.

Liittoutuneet eivät päässeet helmikuussa 1947 pidetyssä Pariisin rauhankonferenssissa yksimielisyyteen päävihollisen Saksan suhteen, vaan rauhansopimuksen laatiminen lykkääntyi hamaan tulevaisuuteen. Neuvostoliitto tarjosi koko Saksalle niin sanottua antifasistis-demokraattista yhteiskuntamallia, jonka länsivallat kuitenkin päättäväisesti torjuivat. Kylmän sodan aikana asiasta muodostui ratkaisematta jäänyt Saksan-kysymys.

Huhtikuussa 1948 kaikkein pienimmätkin yritykset kansallistettiin. Ne sulautettiin yhtiöihin, joiden nimeksi tuli VEB (saksaksi Volkseigener Betrieb). Kansallistamisen lopputulos oli, että Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen taloudesta 60 prosenttia oli valtion omistuksessa.Hoyer s. 99.

Neuvostoliitto peri sotakorvauksensa miehitysvyöhykkeeltä koneina ja kokonaisina teollisuuslaitoksina, jotka purettiin ja kuljetettiin Neuvostoliittoon. Perittyjen sotakorvausten arvon on arvioitu nousseen 10 miljardiin dollariin. Väkilukuun suhteutettuna itävyöhyke maksoi erilaisia sotakorvauksia ja hyvityksiä kolme kertaa enemmän kuin länsivyöhykkeet, mikä aiheutti ruokapulaa ja johti elintarvikkeiden säännöstelyyn.Kujala s. 54–55. Taloudellisen niukkuuden lisäksi miehitysvyöhykkeiden asukkaiden elämää häiritsivät Neuvostoliiton sotilaiden mielivaltaisuudet ja rikokset sekä alueelle asettuneet saksalaiset pakolaiset, jotka oli häädetty muista Itä-Euroopan maista.Kujala s. 52–54.

Berliinin saarto sinetöi lopullisesti Saksan jaon. Toukokuussa 1949 Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä pidettiin listavaali, jossa valitttiin edustajat parlamenttiin eli Volkskammeriin. Vaaleissa olivat uusina puolueina mukana myös Saksan kansallisdemokraattinen puolue ja Saksan demokraattinen talonpoikaispuolue. Sen jälkeen, kun Saksan liittotasavallan perustuslaki otettiin käyttöön toukokuun lopulla 1949, Stalin myöntyi Saksan demokraattisen tasavallan perustamiseen ja luopui yhtenäisen Saksan tavoitteestaan.Hoyer s. 103. Neuvostoliiton tavoitteena oli ollut yhtenäinen ja neutraali Saksa, joka olisi sen kontrollissa. Saksan demokraattinen tasavalta perustettiin ja sen perustuslaki hyväksyttiin 7. lokakuuta 1949.Hoyer s. 104. Neuvostoliiton miehitysjoukot jäivät maahan Saksan demokraattisen tasavallan perustamisen jälkeen. Sotilashallinto lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin valvontakomissio.Kujala s. 99–100.

Katso myös Liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa NKVD:n erikoisleirit Operaatio Osoaviahim

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksan historia Luokka:Sotilasmiehitys Luokka:Toisen maailmansodan politiikka Luokka:Neuvostoliiton ja Saksan suhteet