Silmukkarakenne on elokuvakerronnan muoto, jossa juonta ei esitetä järjestyksessä alku-keskikohta-loppu. Sen sijaan kerronta voi liikkua epälineaarisesti edestakaisin. Loppuratkaisu saatetaan paljastaa jo alussa, ja muun kerronnan tehtävä on näyttää, miten ratkaisuun päädyttiin. Olennaista on, että juonikuviot tekevät silmukan ja palaavat jossain vaiheessa jo nähtyihin tapahtumiin.
Usein silmukkarakennetta hyödyntävät elokuvat käynnistyvät jostakin kriisistä, kuten lentokoneesta, joka on vaarassa pakkolaskeutua. Kriisi ratkaistaan vasta elokuvan lopussa. Elokuvan alku voi myös esitellä arvoituksellisen tai eksyksissä olevan henkilön. Tarkoitus on saada katsoja kiinnostumaan takaumista.
Esimerkkejä silmukkarakennetta hyödyntävistä elokuvista ovat epälineaariset episodielokuvat Amores perros (2000) ja Joki (2001). Elokuva Slummien miljonääri (2008) alkaa hetkestä, jolloin päähenkilö on yhden tietokilpailukysymyksen päässä suuresta päävoitosta. Suurin osa elokuvasta kertoo kuitenkin hänen menneisyydestään, jossa on tapahtunut jotain ratkaisevaa hänen menestykselleen kilpailussa. Silmukka umpeutuu elokuvan lopussa, kun selviää, voittaako päähenkilö tietokilpailun.
Lähteet
Luokka:Narratologia Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet