Sotilaan puolesta (, ) on Lysiaan nimiin laitettu mutta epäperäinen oikeuspuhe, joka puolustaa erästä Polyainosta velka-asiassa. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 9.

Historia

Syytetty, Polyainos, on asetettu syytteeseen haasteella ()Lysias: Sotilaan puolesta 3, 21. sellaisen sakon perimiseksi, jonka hänen väitetään jättäneen maksamatta valtionkassalle. Hän kertoo, että oli kaksi vuotta aiemmin palannut sotaretkeltä Ateenaan, mutta ollut kotona tuskin kahta kuukautta, kun hänet jälleen merkittiin palvelusluetteloon aktiivista sotapalvelusta varten. Tämän johdosta hän valitti fylensä strategille (),Lysias: Sotilaan puolesta 4. mutta ei saanut hyvitystä. Hän puhui asiasta suuttuneena erään pankkiirin pöydässä torilla käydyssä keskustelussa; ja kun tästä tehtiin ilmoitus viranomaisille, hänelle määrättiin sakko virkamiesten herjaamista koskevan lain nojalla. Strategit eivät kuitenkaan ryhtyneet toimiin sakon perimiseksi, vaan jättivät virkavuotensa päättyessä siitä merkinnän valtionkassan hoitajille ().Lysias: Sotilaan puolesta 6. Asiaa tutkittuaan nämä katsoivat, että sakko oli määrätty pahantahtoisesti,Lysias: Sotilaan puolesta 7. ja kumosivat sen. Syyttäjät sivuuttavat tämän ratkaisun ja ajavat nyt sotilasta syytteeseen yli vuoden kuluttua valtionvelallisena. Jos syytetty tuomittaisiin, rangaistuksena olisi alkuperäisen sakon kaksinkertainen maksaminen, mutta ei kansalaisoikeuksien menetys.Lysias: Sotilaan puolesta 21. Erään kohdan perusteella puhe liittyisi Korintin sodan aikaan eli vuosiin 394–387 eaa.Lysias: Sotilaan puolesta 4.

Sisältö

Valitettuaan ensin, että vastapuolet ovat poikenneet asiakysymyksestä ja ryhtyneet yleisiin hyökkäyksiin hänen luonnettaan vastaan, puhuja esittää tapauksen tosiseikat (kohdat 1–7). Tämän jälkeen hän väittää ensiksi, että sakko oli alun perin lainvastainen, koska lain tarkoittama rikos oli virkamiehen arvosteleminen tuomioistuimessa () (6), mitä hän ei ollut tehnyt; ja toiseksi, että joka tapauksessa kassanhoitajien tekemä tuomion kumoaminen oli vapauttanut hänet vastuusta (8–12).

Hänen vihollistensa pahantahtoisuus, hän sanoo, oli saanut alkunsa suosiosta, jota hän oli aiemmin nauttinut vaikutusvaltaisen kansalaisen Sostratoksen taholta. He ovat päättäneet tuhota hänet. Nimellisesti kyse on sakosta, mutta todellisuudessa hänen kansalaisoikeuksistaan; sillä jos myös tuomioistuin asettuu häntä vastaan, hänet pakotetaan pakenemaan kaupungista, jossa oikeutta ei ole saatavilla (13–22).

Arviointia

Harpokration epäili tämän puheen aitoutta, ja eräät uudemmat tutkijat ovat hylänneet sen jyrkästi. Säilyneessä tekstimuodossa on useita silpomisen merkkejä. Puheen alussa esitetty suora kysymys on oudon äkillinen; kohdassa 5 viitataan keskusteluun () ikään kuin se olisi esitetty sanatarkasti; ja kohdassa 9 puhuja mainitsee todistajia, joita hän on kutsunut, mutta joista ei muualla ole mitään jälkeä. Lysiaan tekijyyttä olisi helpompi puolustaa, jos puhe nykyaikaan säilyneessä muodossaan voitaisiin olettaa pelkäksi katkelmaksi tai tiivistelmäksi, kuten niin sanottu toinen puhe Theomnestosta vastaan, joka on todellisuudessa vain ensimmäisen tiivistelmä. Mutta siinä selvästi oleva tiivistelmän luonne puuttuu tästä puheesta; siinä prooimionia ja epilogia on tiivistetty, mutta tässä puheessa niiden monisanaisuuteen ei ole koskettu.

Cornelis Marinus Francken katsoi, että puheen kieli on joissakin kohdin epäpuhdasta attikaa ja että myös lain sisältö on kyseenalainen. Hän esitti lisäksi, että jos kohdassa 6 mainittu ”arkontti Ktesikles” on oikein, tämän on oltava 111. olympiadin kolmannen vuoden eli 334 eaa. arkontti; ja huomautti, että tuona vuonna Ateena varusti sotajoukon, mutta ei lähettänyt sitä matkaan – mikä sopii yhteen sen seikan kanssa, että Polyainosta ei toisella palvelukseenmerkitsemiskerralla kutsuttu palvelukseen. Nämä perustelut näyttävät johtavan eri suuntiin. Jos sanasto ja laki eivät ole klassisen attikalaisia, puhe on selvästi myöhäisempi ja todennäköisesti retorinen harjoitus; mutta jos Ktesikles on vuoden 334 eaa. Ktesikles, puhe on luultavasti kirjoitettu todellista tuon aikaista tapausta varten.

Richard C. Jebbin mukaan näitä erityisiä vastaväitteitä paljon painavampi on tyyliin perustuva yleinen vastaväite, joka näyttää ratkaisevalta. Kohdat 15–18, joissa puhuja hyökkää vastapuoliaan vastaan, tuskin voivat olla Lysiaan käsialaa. Sävy on liioiteltu, vastakohtia on liikaa ja esitystapa on liian epideiktinen asiayhteyteensä. Koko puolustus on niukka, mutta ei tiivis, mikä on päinvastaista Lysiaan tavalle. Jebb arvioi, että puhe on todennäköisesti huonon Lysias-jäljittelijän kirjoittama, mutta tehty todellista oikeustapausta varten eikä pelkäksi harjoitukseksi.

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: For the Soldier. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Υπέρ του Στρατιώτου. Wikiaineisto. Lysias: For the Soldier. Perseus. Lysias: For the Soldier. Perseus. Lysias: For the Soldier. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet