pienoiskuva|Balázs Orbán (valokuva 1860-luvulta)
Balázs Orbán (3. helmikuuta 1830 Lengyelfalva, nyk. Székelylengyelfalva, rom. Polonița – 19. huhtikuuta 1890 Budapest) oli unkarilainen kirjailija ja kansanrunouden kerääjä.
Elämä Paroni Balázs Orbán syntyi Transilvaniassa székelyläisen aatelismiehen poikana. Hänen äidinäitinsä oli ollut rikkaan kreikkalaisen kauppiasperheen tytär Istanbulista, ja vuonna 1847 Orbán lähti Istanbuliin selvittämään isoäitinsä sukujuuria ja tavoittelemaan tämän perintöä. Tästä seurasi useamman vuoden oleskelu Lähi-idässä. Orbán matkusteli, oppi useita kieliä ja opetteli myös kellosepän ammatin, mutta perintöä Orbánin perhe ei vuosikausien käräjöimisestä huolimatta saanut.
Kuultuaan Unkarin vapaustaistelun syttymisestä vuonna 1848 Orbán ryhtyi värväämään Istanbulista vapaaehtoisia ja sai kokoon noin 150-miehisen joukon, etenkin siellä asuvia, Habsburgien hallintoa vastustavia italialaisia. Hän ehti kuitenkin joukkoineen Unkariin vasta juuri ennen vapaustaistelun kukistumista 1849. Orbán palasi Istanbuliin, missä hän tutustui Turkkiin paenneeseen vapaustaistelun johtajaan Lajos Kossuthiin. Tämän mukana hän siirtyi Lontooseen ja myöhemmin Jerseyn saarelle. Siellä hänen ystäväpiiriinsä kuului Napoleon III:n hallintoa paennut Victor Hugo, jonka kerrotaan sanoneen, että ”kahdensadan Balázs Orbánin avulla hän pystyisi kukistamaan Napoleon III:n”.
Vuonna 1859 Orbán palasi kotiseuduilleen ja omistautui kirjalliselle työlle. Hän kirjoitti Lähi-idän kokemustensa pohjalta kuusiosaisen teoksen Utazás Keleten (’Matka Idässä’). Hänen pääteoksenaan pidetään samoin kuusiosaista kuvausta Székelymaan historiasta, arkeologiasta, luonnosta ja kulttuurista. Se ilmestyi perusteellisen kenttätyön jälkeen vuosina 1868–1873, ja tämän lisäksi hän julkaisi 1882 kokoelman székelyläistä kansanperinnettä. Tekstien lisäksi teoksiin sisältyi arvokkaita kansatieteellisiä valokuvia.
Balázs Orbán edusti kotiseutuaan vuodesta 1871 lähtien Unkarin parlamentissa. Edustajantehtävänsä vuoksi hän asui viimeisinä vuosinaan paljolti Budapestissä, missä kuoli pitkään sairastettuaan 1890, vailla jälkeläisiä. Testamentissaan hän jätti osan Transilvaniassa omistamistaan kiinteistöistä veljensä pojalle sillä ehdolla, että tämä vuosittain lahjoittaisi 400 forinttia köyhien, lahjakkaiden opiskelijoiden tukemiseen. Loput tiluksensa hän testamenttasi Transilvanian sivistysseuralle (Erdélyi Közművelődési Egylet), käytettäväksi székelyden maastamuuton ehkäisemiseen.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1830 syntyneet Luokka:Vuonna 1890 kuolleet Luokka:Unkarilaiset kirjailijat