Thaimaalaiset marjanpoimijat Suomessa ovat marja-alan yrityksille 2000-luvun aikana luonnonmarjoja keränneitä siirtolaisia, joita marja-alan yritykset ovat rekrytoineet etenkin Thaimaan Isanista. Jokaisenoikeuden nojalla marjoja poimivien thaimaalaisten tulot ovat perustuneet kerättyjen marjojen määrään.
Poimijoiden työoloista, velkaantumisesta ja ansioiden riittämättömyydestä on raportoitu toistuvasti jo 2000-luvulta lähtien. Laajaksi puheenaiheeksi pomijoiden hyväksikäyttö nousi vuonna 2022 ihmiskauppaepäilyjen myötä. Useita luonnonmarja-alan yrityksiä ja niiden edustajia on syytetty tai tuomittu thaimaalaisten marjanpoimijoiden ihmiskaupasta.
Marjayritykset toivat poimijoita Suomeen vuosina 2005–2023 pääaasiassa turistiviisumeilla, ja Suomen viranomaisten tulkinnan mukaan poimijat eivät olleet työsuhteessa. Sittemmin poimijoiden asemaa on pyritty parantamaan lakimuutoksilla.
Historia Vuonna 2004 ulkomaalaislakia muutettiin kausityön osalta, mikä mahdollisti myös thaimaalaisten marjanpoimijoiden maahantulon ilman työntekijän oleskelulupaa.
Ensimmäiset kaakkoisaasialaiset poimijat tulivat Suomeen 2005. Sitä ennen ulkomaalaisia poimijoita oli tullut enimmäkseen Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Aluksi poimijoita tuotiin Suomeen Thaimaan lisäksi myös Vietnamista, mutta Suomen Hanoin-suurlähetystö päätti lopettaa viisumien myöntämisen poimijoiden hyvin pienten tulojen ja kohtuuttomien rekrytointimaksujen takia.
Valtaosa Suomeen saapuneista poimijoista on kotoisin Isanista, joka on Thaimaan taloudellisesti vähiten kehittynein ja keskushallinnon epäedullisesti kohtelema alue. Heinäkuusta syyskuuhun kestävän satokausi on osunut Thaimaan riisinviljelyn sesongin ulkopuolelle, mikä on saanut viljelijät etsimään vaihtoehtoisia tulonlähteitä.
Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tilastoa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomeen on saapunut vuosittain keskimäärin 2 500–4 300 ulkomaalaista luonnontuotteiden kerääjää, jotka keräävät lähes yksinomaan luonnonmarjoja. Heistä suurin osa tulee Thaimaasta. Vuonna 2025 viranomaiset arvioivat, että Suomeen oli tulossa 2 000 thaimaalaista marjanpoimijaa.
Vuonna 2009 huono marjavuosi johti poimijoiden tulojen voimakkaaseen laskuun, ja noin sata thaimaalaista poimijaa valitti tilanteestaan Thaimaan viranomaisille.
2010-luvulla arvioitiin, että Suomeen vuosittain tulevista ulkomaisista marjanpoimijoista lähes 90 prosenttia on thaimaalaisia. 2020-luvulla arviot ovat vaihdelleet 80–90 prosentin välillä.
Toimintamalli ja työolot Marjanpoimijat poimivat marjoja jokaisenoikeuden nojalla ja myyvät niitä yrityksille kilohinnalla. Poimijoiden tulot riippuvat heidän keräämiensä marjojen määrästä.
Marja-alan yritykset toivat poimijoita vuosina 2005–2023 Suomeen pääasiallisesti Schengen- eli turistiviisumilla, ja Suomen viranomaiset tulkitsivat, etteivät poimijat olleet työsuhteessa. Lopulta kausityölain soveltamisalaa laajennettiin kattamaan luonnonmarjanpoiminta. Helmikuussa 2025 voimaan tulleen muutoksen myötä marja-alalla työskenteleminen edellyttää työsuhteisuutta. Suomen ulkoministeriö oli lopettanut turistiviisumien myöntämisen thaimaalaisille poimijoille edeltävänä vuonna.
Poimijoiden palkkaamisesta Thaimaassa huolehtivat marjayritysten kanssa yhteistyötä tekevät paikalliset rekrytointifirmat.
Poimijat maksavat matkakulunsa Suomeen itse. Välikädet ovat tavallisesti perineet thaimaalaisilta välitys- ja muita palkkioita. Suomessa marjayritykset ovat vähentäneet poimijoiden ansioista käytännössä kaikki työntekoon liittyvät kulut, esimerkiksi asumisesta, ruokailusta ja bensasta.
Monet poimijoista ovat ottaneet lainaa päästäkseen Suomeen poimimaan marjoja, osa epävirallisilta koronkiskureilta. Vähemmistövaltuutettu nosti esiin kaukaa Suomeen saapuvien marjanpoimijoiden velkaantumisen jo vuonna 2009.
Poimijalle satokaudesta koituvat kulut nousevat jopa useisiin tuhansiin euroihin. Vuonna 2026 valmistuneen, yli 400:n poimijan kyselyyn perustuneen raportin mukaan yhden satokauden kulut ovat nousseet keskimäärin yli 6 000 euroon. Yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi menettäneensä velkojen panttina ollutta omaisuuttaan.
Vuonna 2024 Työ- ja elinkeinoministeriölle laaditun selvityksen mukaan marjoja tulisi poimia päivässä 70–90 kiloa päivässä, jotta Suomeen matkustamisen kustannukset tulisivat katetuksi.
Poimijat ovat kertoneet julkisuudessa hyvin pitkistä työpäivistä, raskaasta fyysisestä työstä, puutteellisesta majoituksesta ja heikkolaatuisesta ruuasta.
Ihmiskauppatapaukset Thaimaalaisten marjanpoimijoiden hyväksikäyttö nousi laajaksi puheenaiheeksi vuonna 2022, kun marjayrityksiä alettiin tutkia ihmiskaupasta epäiltyinä. Sittemmin thaimaalaisten marjanpoimijoiden asemaa on käsitelty useissa ihmiskauppaa koskevissa rikosprosesseissa. Asianomistajina on ollut satoja poimijoita.
Marja-Matin, Kiantaman ja Polarican toimintaan liittyvissä tapauksissa on annettu tuomioita ihmiskaupasta. Arctic Groupia koskeva tutkinta on edennyt syyteharkintaan.
Aiempi, Ber-Exin toimintaa koskenut ihmiskauppaa koskenut esitutkinta päättyi ilman syytteitä.
Aiemmat hyväksikäyttöepäilyt Vuonna 2013 yhteensä 50 poimijaa väitti Ber-Exin huijanneen heitä. Ihmiskauppaa koskenut rikosilmoitus ei johtanut syytteisiin, ja poimijat hävisivät myös vahingonkorvauskiistan. Long Play uutisoi 2016, että Ber-Exin kanssa riitaantuneet thaimaalaispoimijat maksoivat yhä velkoja vuoden 2013 Suomen-matkasta. Marjanpoimijoiden asemaa kuvailtiin velkaorjuuden kaltaiseksi.
Käräjäoikeus päätyi hylkäämään myös saman kesän tapahtumista nostetun siviilikanteen 2017.
Marja-Matti Poliisi aloitti Marja-Mattia koskeneen ihmiskauppatutkinnan 2016. Poimijat olivat tehneet jopa 15-tuntisia työpäiviä, ja ansioillaan he kuittasivat matkakuluista syntynyttä velkaa. Vaikka suurin osa poimijoista keräsi 2 000–3 000 kiloa marjoja, he eivät tienanneet työstään juuri mitään. Yritys piti poimijoiden passeja ja lentolippuja hallussaan.
Vuonna 2018 marjayhtiö Marja-Matin toimitusjohtaja Matti Hankonen sai ehdollisen vankeustuomion 26:sta ihmiskaupasta. Vuonna 2022 korkein oikeus kiristi Hankosen tuomion vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen.
Kiantama Vuonna 2025 Kalyakorn ”Durian” Prongphit ja marjayhtiö Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta saivat kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottoman vankeustuomion 62:sta törkeästä ihmiskaupasta. Oikeuden mukaan Prongphit ja Vasunta värväsivät ihmiskaupan uhreja Suomeen antamalla heille väärän kuvan heidän ansaintamahdollisuuksistaan.
Lapin käräjäoikeus velvoitti Kiantaman ja Vasunnan maksamaan lisäksi satoja tuhansia euroja erilaisia korvauksia.
Polarica Kesäkuussa 2026 Polarican entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo tuomittiin kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen 78:sta ihmiskaupasta. Kriston liikekumppani Kalyakorn Prongphit sai yhdeksän kuukauden vankeustuomion. Prongphitin tuomiossa huomioitiin tämän aiempi ihmiskauppatuomio.
Käräjäoikeuden mukaan poimijoille oli annettu vääristynyt kuva heidän ansaintamahdollisuuksistaan. Poimijoiden oli annettu ymmärtää, että he voisivat tienata merkittävät tulot suhteessa Thaimaan ansiotasoon. Suurelle osalle tuloja ei kertynyt, koska marjanpoimintatuloista vähennettiin runsaasti kohtuuttomia kuluja. Poimijoita oli huijattu myös marjojen punnituksessa. Heidän käyttämissään autoissa oli gps-laitteet, joilla niiden kulkua seurattiin.
Poimijoiden passit oli useimmiten kerätty leirinjohtajien haltuun pian Suomeen saapumisen jälkeen. Poimijoilla ei ollut velkasuhteensa ja riippuvaisen asemansa vuoksi muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa työtä annetuilla ehdoilla.
Arctic Group Thaimaalaisten marjanpoimijoiden epäillään joutuneen ihmiskaupan uhreiksi Suomessa kahtena satokautena vuosina 2022–2023. Esitutkinta kohdistui kolmeen marja-alan yritykseen, jotka kuuluvat Arctic Group -konserniin.
Marjayhtiö Arctic Groupia koskeva ihmiskauppatutkinta siirtyi syyteharkintaan vuonna 2025. Tutkintanimikkeinä ovat törkeä ihmiskauppa ja törkeä laittoman maahantulon järjestäminen. Epäiltyjä uhreja on yhteensä 140.
Kartelli ja lahjontatapaukset MOT:n mukaan Suomen viranomaiset ovat saaneet tietää thaimaalaisten marjanpoimijoiden hyväksikäytöstä jo syksyllä 2020, mutta toimintaan ei puututtu.
Vuonna 2024 käräjäoikeus tuomitsi luonnonmarja-alan säätelystä pitkään vastanneen Olli Soraisen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Sorainen sai vuoden ehdolliseen vankeusrangaistuksen ja menetti virkansa työ- ja elinkeinoministeriössä. Polarican Jukka Kristo tuomittiin kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä lahjuksen antamisesta. Kristo oli lahjonut Soraisen lahjoittamalla tämän lapselle kalliin viulun. Vastineeksi Polarican poimijamääräsuositusta ei alennettu.
Keväällä 2026 Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) julkisti tietoja, joiden mukaan viisi luonnonmarja-alan yritystä koordinoi vuosina 2013–2023 poimijoille maksettuja hankintahintoja ja vaihtoi tietoja. KKV:n mukaan menettely saattoi mahdollistaa poimijoille maksettujen hintojen pitämisen kilpailutilannetta matalampina. KKV esitti sakkoja Arctic Internationalille, Kaskein Marjalle, Marja Bothnia Berriesille ja Polaricalle. Kartelliin kuului myös Kiantama, mutta se teki yhteistyötä KKV:n kanssa kartellin paljastamiseksi ja vapautettiin maksuvaatimuksista.
Kesällä 2026 nostettiin syytteet yhdeksää yritystä ja 21 ihmistä vastaan. Syytettyinä on marjayritysten lisäksi thaimaalaisten marjanpoimijoiden rekrytointiin ja työvoiman välitykseen yhdistettyjä yrityksiä. Syytteiden mukaan Thaimaan työvoimaviranomaiset vaativat ja suomalaisyritykset maksoivat poimijakohtaista lahjusmaksua Suomeen tulevista poimijoista.
Thaimaassa kahden poliitikon ja viiden virkamiehen epäillään ottaneen vastaan noin 950 000 euron arvosta käteislahjuksia suomalaisiin marjayrityksiin kytköksissä olleilta välittäjiltä. Thaimaan entisen työministerin epäillään vastaanottaneen lähes 80 000 euron arvoisen laatikon käteistä.
Muutokset poimijoiden oloihin
2010-luvun toimet Marjanpoimijoiden työoloihin liittyvän uutisoinnin jälkeen syksyllä 2013 työ- ja elinkeinoministeriö valtuutti ylijohtaja Markku Wallinin selvittämään marjanpoimijoiden asemaa. Vuonna 2014 julkaistussa raportissa suositeltiin poimintatyön muuttamista työsuhteiseksi, poimintatulojen saattamista osittain veronalaisiksi sekä maahantuloon liittyvän lupaprosessin siirtämistä suurlähetystöiltä TE-keskuksille. Lisäksi hän ehdotti kansainvälisen rekrytointiketjun säännöllistä valvontaa.
Ehdotukset eivät toteutuneet. Työsuhteen järjestämistä lainsäädännöllä ei saatu aikaan, ja eri viranomaisten välinen yhteistyö asian ratkaisemiseksi jäi vähäiseksi. Työneuvosto katsoi 2010 ja 2014, ettei työsuhteen tunnusmerkistö täyttynyt marjanpoimintatyön kohdalla.
Vuoden 2014 lopussa 13 marjayritystä solmi yhdessä ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa aiesopimuksen. Niin sanotussa "pipodirektiivissä" kehotettiin muun muassa huolehtimaan poimijoiden lämpimästä pukeutumisesta, mutta sopimus ei puuttunut viisumi- tai työsuhdeasioihin. Aiesopimus ei ollut lainsäädäntöä eikä siksi myöskään yrityksiä velvoittavaa.
Marjalaki Vuonna 2021 aiesopimuksen korvasi Laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta eli niin sanottu marjalaki. Yritysten organisoimaa marjanpoimintaa koskeva marjalaki ei käytännössä koske thaimaalaisia poimijoita, vaan ulkomaalaisia, jotka ovat Suomessa jo valmiiksi jollain muulla oleskeluluvalla. Lain myötä on esitetty huolta siitä, että työsuhteisia thaipoimijoita korvataan jatkossa sellaisilla poimijoilla, jotka ovat Suomessa valmiiksi, ja poimijoiden kehnot olot jatkuvat.
Toimittaja Paavo Teittinen on dokumentoinut marjayritysten saaneen lakiin läpi useita muutostoiveitaan, joilla lievennettiin tai poistettiin marjayritysten velvoitteita.