pienoiskuva|Kreivillisen Dohna-suvun nr 65 vaakuna. Dohna eli von Dohna on alun perin saksalainen kreivillinen suku. Ruotsissa suku naturalisoitiin Christoff Delphicus zu Dohnan myötä vuonna 1651, ja hänelle myönnettiin kreivin arvo numerolla 65 Ruotsin ritarihuoneessa. Pojanpoika introdusoitu vuonna 1720. Suku sammui mieslinjalta vuonna 1820.
Yksi Saksan vanhimmista suvuista, jonka vahvistamattomien tietojen mukaan sanotaan polveutuvan Aloysius von Urpachista, joka keisari Kaarle Suuren aikana tuli Saksaan Languedocista Ranskasta ja asettui Meisseniin Saksiin. Keisari lahjoitti hänelle Dohnan kaupungin ja linnan Dresdenin saksilaispiirikunnassa Elben sivujoen Müglitzin varrella tehtävänä puolustaa maata vendien hyökkäyksiä vastaan. Vasta 1100-luvulla suku esiintyy asiakirjoissa linnakreivi Henrik Dohnan (Donaw, Donyn) kanssa, jonka isä oli todennäköisesti Henricus de Rotowe, joka mainitaan vuosina 1127–1140.
Suku jakautui 1200-luvulla kahteen haaraan, 1400-luvulla seitsemään haaraan, Dohnan linna tuhoutui vuonna 1402 Meissenin rajakreivikunnan toimesta, seitsemästä haarasta sleesialainen haara jakautui taasen kahteen haaraan. Näistä vanhempaan kuulunut linnakreivi Stanislaus Dohna muutti Preussiin, jossa hänen jälkeläisensä saivat omistukseensa huomattavia alueita. Nämä jaettiin vuosina 1652 ja 1654 viiteen osaan: Lauck, Reichertswalde, Schlobitten, Schlodien ja Karwinden, ja näiden kartanokokonaisuuksien mukaan eri haaroille annettiin nimet, joihin suku pian jakautui. Neljä ensin mainittua sukuhaaraa, joista Reichertswalden sukuhaara syntyi vuonna 1878, saivat Preussin kreivin arvon vuonna 1840, ja vuonna 1900 linnakreivi Richard von Dohna-Schlobitten ylennettiin perinnölliseksi Preussin ruhtinaaksi arvonimellä "durchlaucht". Ruotsin haara kuuluu Karwindenin sukuhaaraan.
Carl August Dohna (1691–1744), Dohnan linnakreivi, Anna Oxenstierna af Korsholm och Wasan (1620–1691) pojanpoika, haki pääsyä Ruotsin aateliston kreivillisten sukujen joukkoon. Tämä myönnettiin, koska suku oli yksi Saksan maineikkaimmista suvuista ja useat sen jäsenet olivat Kustaa II Aadolfin ajoista lähtien palvelleet erilaisissa tehtävissä. Suku oli myös avioitunut useisiin aatelissukujen kanssa Ruotsissa.
Carl August Dohnan isän Friedrichin (1663–1727) kerrotaan jättäneen lisäksi poikansa aatelishakemuksen, koska hän pelkäsi, että hänen pitkä lähes 20 vuotta kestänyt poissaolonsa kuningaskunnasta olisi tarkoittanut sitä, että useimmat ihmiset unohtaisivat hänet.
Liitteissä, jotka kertovat suvun historiasta ja Ruotsille tekemistään palveluksista, mainitaan muun muassa, että suvun vaakuna näkyi edelleen joissakin Dresdenin sillan pilareissa, jonka uskotaan rakennetun vuosina 1070–1080. Historian alkuvaiheista ei tunneta heraldisia vaakunoita, mutta se on siitä huolimatta yksi vanhimmista tunnetuista. Sinetti on vuodelta 1235. Ritarihuoneen sukupuun tiedot vanhemmista sukulinjoista ovat hyvin epätarkkoja, ja ne on korjattu preussilaisen kenraaliluutnantin, kreivi Siegmar von Dohnan vuosina 1877–1885 julkaiseman teoksen Aufzeichnungen über die Vergangenheit der Familie Dohna laajan selvityksen perusteella.
Suku on omistanut muun muassa Brunnsholmin kartanon vuodesta 1765 Enköpings-Näsin pitäjässä Enköpingissä Uplannissa.
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Aatelissuvut