pienoiskuva|Flatline Rockers Flatline Rockers (aka Flatline) on suomalainen Porista kotoisin oleva psychobilly-yhtye, joka sekoittaa musiikissaan punk-vaikutteita vanhempaan rockabillyyn. Yhtye perustettiin miltei nykymuotoonsa noin vuonna 2000–2001 kun kontrabasisti Arto ”Ake” Råberg ja Antti-Ville ”A-V” Nauha tutustuivat armeijassa ja päättivät yhdistää yhteisen intressinsä rockabilly- ja psychobilly-musiikkiin. Kitaristiksi lähti pitkän suostuttelun jälkeen A-V:n työkaverina ollut Tuomas Noutio ja rumpaliksi A-V:n ja Aken jenkkiautoharrastuksen kautta tuntema Janne Valtonen. Tällä kokoonpanolla keikkailtiin ahkerasti ensimmäinen vuosi. Alkuaikoina tyypillisesti yleisölle tarjoiltiin kaksi settiä musiikkia, toinen rockabillyä ja toinen psychobillyä; sekoitellen tuttujen coverien väliin ensimmäiset omat psychobillyyn vahvasti nojallaan olevat kappaleet ”You Know I’m Right” ja ”Running Wild”.
Vuosien 2002–2003 aikana siirryttiin tasaisesti rockabillystä kauemmaksi ja setit alkoivat olla lähinnä neobillyn ja psychobillyn suuntaisia, keikkapaikkoina usein baarien ja yökerhojen lisäksi prätkä- ja autokerhot. Noihin aikoihin rumpaliksi vaihtui nopeampaan materiaaliin tottunut Jani ”Janstu” Parkkali, joka oli tuttu Akelle aiemmista yhtyekokoonpanoistaan. Yhtye keikkaili tasaista tahtia ja ensimmäiset demot ääniteltiin neliraitanauhurille ja niistä onnistuneimmat menivät myyntiin CDR muodossa keikoilla kuten ”Live at Newfield EP”. Yhtye alkoi näihin aikoihin myös lähestyä muutamia levyfirmoja pitkäsoiton toivossa. Muutamia keikkataltiointeja julkaistiin myös DVD-muodossa. Niistä eniten huomiota keräsi ”Live at Sea’n’Sand Run” vuodelta 2004.
Neonlights & Hell Calling
Vuoden 2005 alussa yhtye sai levytyssopimuksen Empire Recordsin alamerkille Axis of Evil ja matkusti Cotton Studiolle neljäksi päiväksi. Äänittäjänä ja miksaajana levyllä toimi alalla mainetta niittänyt Ahti Impola. Levylle valikoitui noin 40 kappaleen joukosta 12 kappaletta, jotka olivat livenä toimineet parhaiten. Yhtyeen omat kappaleet olivat pitkälti koko yhtyeen yhteistyön tulosta ja sanoituksista vastasi A-V Nauha. Studioajan puutteen vuoksi kappaleet käytännössä soitettiin purkkiin parilla vedolla ja lopuksi niiden päälle laulut sekä kitarat. Äänitykset eivät muutoinkaan menneet ihan putkeen, sillä laulaja A-V:lla ilmeni toisena päivänä keuhkoputken tulehdus ja muutamaan kappaleeseen jäi alkuperäiset demolaulut äänen kadotessa lähes kokonaan kolmannen päivän aamuna. Äänitykset saatiin kuitenkin valmiiksi allokoidussa ajassa ja muutaman päivän miksauksien jälkeen levy luovutettiin yhtyeen osa-aikaiseksi manageriksi lähteneen Marc Fenechin luotsaaman Axis of Evil labelin huomaan. Levy julkaistiin paria kuukautta myöhemmin ja julkaisukeikkana toimi Jungle Recordsin luotsaama Rock’n’Roll Jamboree 2005.
Levyn nimeksi muodostui Neonlights And Hell Calling (2005) viimeisenä äänityksenä livenä taltioidun miltei jazzahtavan slovarin mukaan. Axis Of Evil (Empire Records) hoiti levyn julkaisun maailmanlaajuisesti ja se löytyikin kuukautta myöhemmin niin Euroopan suurimmista levykaupoista (Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, jne.) kuten myös Yhdysvalloista, Kanadasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Japanista. 400 kappaleen ensipainos myytiin loppuun kuukaudessa ja seuraavan kahden vuoden aikana Neonlights And Hell Calling myi yhteensä noin 2000 kpl. Nykyään levyä on vaikea löytää, etenkin levy-yhtiön toiminnan päätyttyä noin vuonna 2009.
Albumin alkuraidaksi valikoitui keikalla aloitusryminänä tutuksi tullut instrumentaali ”Rise from the Grave”. Toiseksi kappaleeksi tuli yhtyeen radiosoittoakin saanut ”Coming On Thru”, joka aggressiivisella otteellaan edustikin tuon ajan psychobillyn raskaampaa laitaa. Näistä seuraavat prätkäaiheinen ”Flatline” junttasi hieman tuota laitaa hipoen jo hevimmällä otteella ja ”Demon Rock” taas bluesahtavalla vastaotteella takaisin. ”If You Gotta Go”:n skapunk komppi jytisi tiukkaakin tiukemmalla otteella todistaen psychobillyn sukulaisuuden punkin suuntaan melko vahvasti. Kuudes oma kappale ”Chains of Love” hidasti tahtia huomattavasti tarjoillen psychobillymäisen hitaan rakkauslaulun ja samalla myös yhtyeen kokoonpanoa hieman säädettynä sen laulajana toimii Ake Råberg. ”Long Blond Hair” (Johnny Powers cover) toi mieleen vahvasti yhtyeen alkuaikojen rockabillysetit, vaikkakin kappaleen saama käsittely tuo lyhyehköön rockabillykappaleeseen melko lailla lisää syvyyttä. Kahdeksas kappale ”Everybody’s Loving My Baby” toi esille niin Aken kuin A-V:nkin fanittaman Charlie Feathersin tuotannon, tosin miltei tuplanopeudella alkuperäiseen esitykseen verrattuna. Seuraava ”In the Night” muodostui vuosien saatossa levyn suosituimmaksi kappaleeksi niin keikoilla kuin radiosoitossakin, sillä tummanpuhuva ja synkkä kertomus yöhön lähtemisestä ilman lupaa tai omaa seuraa puhutteli niin psychobillyfaneja kuin useita eri musiikkityylin seuraajiakin. Kymmenentenä kappaleena äänitetty ”Fast Getaway” oli studioon mennessä yhtyeen vanhin yhä setissä oleva kappale ja syystä tai toisesta siitä päätettiin studiossa vetää hieman kevyempi näkemys joka taputtelee enemmän rockabillyn ja neobillyn suuntaan kuin yhtyeen tuon ajan muun ohjelmiston. Viimeisenä varsinaisena kappaleena levylle tuli yhdellä otoksella täydellä vauhdilla rymistelty Ed Cobbin ”Tainted Love” joka noihin aikoihin toimi usein yhtyeen keikan haluttuna ja yleisön puolesta huudatettuna viimeisenä encorekappaleena. Levyn päättävä ”Neonlights & Hell Calling” taas kuljettaa ajatukset melko kauas psychobillyrymistelystä tuoden mukaan melkoisen määrän yhtyeen kotikaupungin Pori Jazz -vaikutteita.
Kitaristin vaihdos, uudet äänitykset ja tauolle jääminen
Vuoden 2008 kuluessa yhtye aloitti toisen kokopitkän levyn Let The Fires Burn äänitykset tutussa Cotton Studiossa jälleen Ahti Impolan sekä Häiriö Piirisen työskennellessä pöydän takana. Äänitykset tosin jäivät noin puoliväliin kitaristi Tuomas Noution ilmoittaessa aikomuksensa keskittyä päivätöihinsä kokonaan ja näin ollen päättäen kitaransoiton ja oman yhtyetoimintansa kokonaan. Näistä äänityksistä saatiin kuitenkin miksattua valmiiksi 6 uutta kappaletta, joita yhtye oli parin vuoden ahkeran keikkailun aikana hionut kuntoon. Talteen tuli mm. ”Bloodsucker Blues”, ”For Our Sin”, ”No Regrets”, ”Straight to Hell” sekä coverina DAG:nkin soittama Art Guyn ”Where You Gonna Go”. Näistä ”For Our Sin” ja ”No Regrets” julkaistiin ”Finnish Psychobilly Invasion” (Jupiter Stroll Records 2009) kokoelmalevyllä saaden hyvää palautetta myös billyscenen ulkopuolisilta tahoilta ja levyarvosteluista. Äänittämättä jäi mm. levyn nimikkokappale ”Let The Fires Burn” ja ”Alcohol”, joista ”Let The Fires Burn” taltioitiin studiossa viitisen vuotta myöhemmin rockyhtye H3llhoundin toimesta ja on myös yhä julkaisemattomana arkistossa.
Sovitut keikat paikkaamaan löytyi A-V:n pikkuveljen läheinen kaveri Timi Hankimaa, joka otettiin heti ensimmäisen keikan jälkeen yhtyeen pysyväksi jäseneksi ja samalla omalla vahvalla hevitaustallaan toi yhtyeen kitarointiin raskaampia vaikutteita. Timin liittyminen mukaan mahdollisti vuoden 2009 keikat ja viimeiset soitetut 2010 Pori On The Rocks esiintymiset.
Yhtyeen pettymykseksi jo muutama vuosi aiemmin seuraavan levyn julkaisijaksi sovittu levy-yhtiö ilmoitti samoihin aikoihin lopettavansa toimintansa kokonaan, jättäen studiokulut yhtyeen maksettavaksi ja puolivalmiin levyn ilman julkaisijaa. Pitkällisen keskustelun jälkeen yhtyeen suunnitelmista lähinnä eri jäsenten perhe- ja työkiireiden puskiessa päälle - yhtye päätettiin laittaa tauolle muutamaksi vuodeksi.
Uusi tuleminen 2020–
Vuonna 2017 alkoi olla tähdet kohdallaan, kun A-V, Janstu ja Timi keikkailivat rockyhtye H3llhoundissa ja Ake ja Janstu keikkailivat Mr.Milkbox & His Minions rockabilly-yhtyeen voimin. Yhtye harjoitteli muutaman kerran Flatline Rockersin ajatuksella,mikä onnistui hyvin lukuun ottamatta Janstun muuttoa Belgiaan sekä A-V:n muuttoa Yhdysvaltoihin. Yhtye oli tauolla vielä vuoteen 2020 asti, kunnes he olivat palanneet Suomeen. Keikkoja ei koronavirustilanteen vuoksi päästy aloittamaan kuin vasta 2021 syyskuusta lähtien, mutta yhtye harjoitteli joka viikko noin vuoden ajan. Harjoitusten yhteydessä syntyi myös uusia kappaleita ja ideoita ja tiukkaakin tiukempi yhteensoitto ja motivaatio palata ryminällä.
Yhtyeen suunnitelmissa on useita livekeikkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin samalla tinkimättömällä ja aggressiivisella asenteella ryyditettynä. Suunnitelmissa on myös vanhojen äänitysten (niin Neonlights & Hell Calling kuin Let The Fires Burn) digitaalinen julkaisu, kokonaan uutta musiikkivideototeutusta muutamasta uudesta kappaleesta ja uusi studiopitkäsoitto vuodelle 2023.
Flatline Rockersin kokoonpano A-V Nauha − laulu Arto Råberg − pystybasso Jani Parkkali − rummut (2003–) Timi Hankimaa − kitara (2009–) Jere Lähteenmäki - kitara (2024–)
Ex-jäsenet:
Tuomas Noutio - kitara (2001–2008) Janne Valtonen - rummut (2000–2003)
Julkaisut Albumit Flatline Rockers - Neonlights And Hell Calling (AXE-CD-101)
Rise From The Grave Coming On Thru Flatline Demon Rock If You Gotta Go Chains Of Love Long Blond Hair Everybody's Lovin' My Baby In The Night Fast Getaway Tainted Love Neonlights and Hell Calling
Muut julkaisut
Finnish Psychobilly Invasion (Jupiter CD 010) For Our Sin No Regrets Live At Newfied EP (CDR) Chains of Love Everybody's Lovin' My Baby (Charlie Feathers) Fast Getaway In The Night Stray Cat Strut (Stray Cats) Tainted Love (Ed Cobb) Live at Sea’n’Sand Run 2004 (DVD) Everybody's Loving My Baby (Charlie Feathers cover) Fast Getaway Long Black Shiny Car (Mike Page) Bad Reputation (Revered Horton Heat) Crazy Lovin' (Meteors) Long Blond Hair (Johnny Powers) Big Red Rocket Of Love (Reverend Horton Heat) Where You Gonna Go (Art Guy) The Chase (DAG) Chains Of Love Dead (Batmobile) Ain't Gonna Bring me down (Meteors) In The Night Sexton Society (Nekromantix) Haunted Cathouse (Nekromantix) Tainted Love (Ed Cobb) Loco Gringos (Reverend Horton Heat)
Lähteet
Aiheesta muualla Flatlinen Facebook-sivut
Luokka:Suomalaiset yhtyeet