Luettelo Suomen hallitsijoista sisältää Suomen valtionpäämiehinä toimineet henkilöt.

Ruotsin vallan aika (1150–1809)

Ruotsin vallan Suomessa on perinteisesti laskettu alkavan vuoden 1155 tienoilla tehdystä ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, mutta tutkimus on nykyään yksimielinen tätä retkeä kuvaavan pyhimyslegendan epäluotettavuudesta. Silti on mahdollista että Ruotsi onnistui saamaan näihin aikoihin jonkinlaisen jalansijan Suomesta.

Ensimmäinen Ruotsin kuningas jolla on historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaisen Pyhän Eerikin legendan ulkopuolisen lähteen mukaan ollut valtaa Länsi-Suomessa oli Eerik XI. Hänen hallituskaudellaan Suomeen on mahdollisesti vuosina 1249–1250 tehty toinen ristiretki, vaikkakaan ainoassa sotaretkestä kertovassa lähteessä, 1320-luvulla kirjoitetussa Eerikinkronikassa, ei puhuta ruotsalaisista vaan svealaisista, gööteistä ja uplantilaisista. Historialliset lähteet kertovat Pentti Birgerinpojan toimineen Varsinais-Suomen alueen herttuana ainakin vuodesta 1284 alkaen, mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta varsinaisesta Ruotsin hallinnosta Suomen alueella.

Karjalaiset tekivät sotaretken Ruotsiin vuonna 1257, jonka seurauksena kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1275, Karjalan ja Lapin pakanat piinasivat vielä Ruotsin valtakunnan kristittyjä. Lopulta ruotsalaiset tekivät vuonna 1293 karjalaisia vastaan niin sanotun kolmannen ristiretken jonka seurauksena kolme Karjalan kihlakuntaa liitettiin Ruotsiin. Alueen väkivaltaisuudet päättyivät vasta 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä solmittuun Pähkinäsaaren rauhaan.

Keskiajan osalta on kuitenkin muistettava, että hallitsijan valta valtakunnan eri puolilla oli varsin rajattua. Käytännössä linnaläänit saattoivat olla hyvinkin itsenäisiä. Tämä korostuu yhtä hyvin varhaisimman kauden kuin unionikaudenkin (1389–1521) osalta. Suomen osalta historiankirjoitus on korostanut varsinkin Viipurin linnanpäälliköiden ja joidenkin Turun piispojen itsenäistä asemaa. 15. helmikuuta 1362 suomalaiset saivat ensimmäistä kertaa osallistua Ruotsin kuninkaan vaaliin, kun Norjan kuninkaana jo ollut Haakon II Maununpoika valittiin isänsä hallitsijakumppaniksi myös Ruotsin valtaistuimelle.

Sverkerin ja Eerikin suvut

Oletus Sverkerin ja Eerikin sukujen vallasta Suomessa ennen Eerik XI:tä perustuu pääasiassa historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaiseen Pyhän Eerikin legendaan. Eerik XI:n viimeisenä hallitusvuotena tapahtui todennäköisesti (mutta ei kiistattomasti) toinen ristiretki. Tämän vuoksi seuraavassa taulukossa tiedot kuninkaista ennen Eerik XI:n jälkimmäistä hallintokautta nimet ovat kaarisulkeissa.

Sverkerin ja Eerikin suvut taistelivat Ruotsin kruunusta yli vuosisadan ajan, lopulta valtaan nousi jaarli Birgerin poika Valdemar. Knuut II Pitkään asti eri kuninkaiden valtakausien ajoituksissa on pientä epävarmuutta.

MonarkkiVallassaSyntynyt Puoliso(t)KuollutLisätietoja99px(Sverker I Vanhempi)noin 1130 – 25. joulukuuta 1156 (noin )Ulfhild HaakonintytärRikissa Puolalainen25. joulukuuta 1156 (murhattu)Kuului itägöötalaiseen ylimyssukuun.99px(Eerik IX Pyhä)noin 1156 – 18. toukokuuta 1160 (noin )noin 1120Kristiina Björnintytär18. toukokuuta 1160 (noin 40 vuotta) (murhattu)Kuului länsigöötalaiseen ylimyssukuun.(Maunu II Henrikinpoika) noin 1160–1161 (noin )noin 1130Birgitta Haraldintytärnoin 1161 (noin 31 vuotta) (sotakuolema)Tanskalainen prinssi, joka nousi valtaan murhattuaan Eerik IX Pyhän.99px(Kaarle VII Sverkerinpoika)noin 1161 – 12. huhtikuuta 1167 (noin )1130-luvullaKristiina Stigintytär Hvide12. huhtikuuta 1167 (28–37 vuotta) (murhattu)Sverker I Vanhemman poika(Burislev) noin 1167–1169 (noin )(kanssahallitsijana Kol,vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika)noin 1169Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika(Kol) noin 1167–1173 (noin )(kanssahallitsijana Burislev noin 1167–1169,vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika)noin 1173Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika99px(Knuut I Eerikinpoika) noin 1167–1195 (noin )(vastahallitsijana Burislev noin 1167–1169,vastahallitsijana Kol noin 1167–1173)1140-luvullaCecilia Juhanantytärnoin 1195 (46–55 vuotta)Eerik IX Pyhän poika(Sverker II Kaarlenpoika Nuorempi)noin 1195 – 31. tammikuuta 1208 (noin ), syöstiin vallastanoin 1164Benedicta EbbentytärIngegärd Birgerintytär17. tai 18. heinäkuuta 1210 (noin 46 vuotta) (sotakuolema)Kaarle VII Sverkerinpojan poika99px(Eerik X Knuutinpoika) 31. tammikuuta 1208 – 10. huhtikuuta 1216 ()noin 1175 Rikissa Tanskalainen10. huhtikuuta 1216 (noin 41 vuotta)Knuut I Eerikinpojan poika(Juhana I Sverkerinpoika) noin 1216 – 10. maaliskuuta 1222 (noin )120110. maaliskuuta 1222 (noin 21 vuotta)Sverker II Kaarlenpoika Nuoremman poika99px(Eerik XI Eerikinpoika) noin 1222 – 29. marraskuuta 1229 (noin ), syöstiin vallasta(holhoojahallituksen johtajana Knuut Holmgerinpoika 1222–1229)1216Katariina Sunentytär2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta)Eerik X Knuutinpojan poika(Knuut II Pitkä) 29. marraskuuta 1229 – 1234 (noin )Helena Pietarintytär Strange1234Kaappasi holhoojahallituksen johtajana vallan alaikäiseltä Eerik XI Eerikinpojalta.99pxEerik XI Eerikinpoika1234 – 2. helmikuuta 1250 (noin )1216Katariina Sunentytär2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta)Palasi valtaan Knuut II Pitkän kuoleman jälkeen.

Bjälbo-suku Bjälbo-sukua kutsutaan myös Folkunga-suvuksi. Hallituskaudet ovat osittain päällekkäisiä, koska suvun jäsenet toimivat ajoittain toistensa hallitsijakumppaneina. Alaikäisten kuninkaiden hallituskaudella hallitsemisesta vastasi käytännössä holhoojahallitus. Bjälbo-sukuun kuulumaton Matias Kettilmundinpoika johti Ruotsia valtakunnan päämiehenä (rikshövitsman) vuosien 1318 - 1319 välillä.

MonarkkiVallassaSyntynyt Puoliso(t)KuollutLisätietoja100pxBirger Jaarli (valtakunnan jaarli)Kevät 1250 – 21. lokakuuta 1266 (noin )(kanssahallitsijana Valdemar Birgerinpoika)noin 1200Ingeborg Eerikintytär Mechtild Tanskalainen21. lokakuuta 1266 (noin 66 vuotta)Eerik XI Eerikinpojan lanko100pxValdemar BirgerinpoikaKevät 1250 – 22. heinäkuuta 1275 (noin ), syöstiin vallasta(kanssahallitsijana Birger Jaarli Kevät 1250 – 21. lokakuuta 1266)1240Sofia Tanskalainen26. joulukuuta 1302 (noin 62 vuotta)Birger Jaarlin poika, Eerik XI Eerikinpojan sisarenpoika100pxMaunu III Ladonlukko22. heinäkuuta 1275 – 18. joulukuuta 1290 ()1240Helvig Holsteinilainen18. joulukuuta 1290 (noin 50 vuotta)Valdemar Birgerinpojan veli100pxBirger Maununpoika18. joulukuuta 1290 – Huhtikuu 1318 (noin ), syöstiin vallasta(holhoojahallituksen johtajana Torkkeli Knuutinpoika 1290–1298)1280Märta Tanskalainen31. toukokuuta 1321 (noin 41 vuotta)Maunu III Ladonlukon poika100pxMatias Kettilmundinpoika(valtakunnan päämies)27. kesäkuuta 1318 – 8. heinäkuuta 1319 ()noin 1280Adelheid Schwerinilainen11. toukokuuta 1326 (noin 46 vuotta)Johti Birger Maununpoikaa vastaan noussutta kapinaliikettä.100pxMaunu IV Eerikinpoika 8. heinäkuuta 1319 – Helmikuu 1364 (noin ), syöstiin vallasta(holhoojahallituksen johtajana Maunun äiti Ingeborg Norjalainen 1319–1326,holhoojahallituksen johtajana Knuut Joninpoika 1326–1331)(vastahallitsijana Eerik XII Maununpoika 17. lokakuuta 1356 – 20. kesäkuuta 1359,kanssahallitsijana Haakon II Maununpoika 15. helmikuuta 1362 – Helmikuu 1364)1316Blanka Namurilainen1. joulukuuta 1377 (noin 61 vuotta)Birger Maununpojan veljenpoika100pxEerik XII Maununpoika 17. lokakuuta 1356 – 20. kesäkuuta 1359 ()(vastahallitsijana Maunu IV Eerikinpoika)1339Beatrix Baijerilainen20. kesäkuuta 1359 (noin 20 vuotta)Maunu IV Eerikinpojan poika100pxHaakon II Maununpoika 15. helmikuuta 1362 – Helmikuu 1364 (noin ), syöstiin vallasta(kanssahallitsijana Maunu IV Eerikinpoika)1340Margareeta IElo-syyskuu 1380 (noin 40 vuotta)Maunu IV Eerikinpojan poika

Mecklenburgin suku

MonarkkiVallassaSyntynyt Puoliso(t)KuollutLisätietoja100pxAlbrekt Mecklenburgilainen15. helmikuuta 1364 – 24. helmikuuta 1389 (), syöstiin vallasta 1338Rikardis Schweriniläinen31. maaliskuuta 1412 (noin 74 vuotta)Maunu IV Eerikinpojan sisarenpoika

Kalmarin unioni Kalmarin unioni oli Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioliitto vuosina 1389–1521. Mailla oli usein yhteinen kuningas, mutta suuren osan ajasta Ruotsi kieltäytyi tunnustamasta itsevaltaisia tanskalaisia kuninkaita ja valitsi johtoonsa valtakunnan päämiehen (rikshövitsman), valtionhoitajan (riksföreståndare) tai kansallisen kuninkaan.