Luonnonkapitalismi on ajattelutapa, jossa kapitalismia laajennetaan ottamaan huomioon laajempi kokonaisuus kuin pelkkä taloudellinen rationaalisuus. Siinä lisätään ihmisten tuottamiin pääomiin luonnon tuottamat pääomat, jolloin saadaan neljä talouden kannalta olennaista pääomatyyppiä: thumb|Amory Lovins, yksi Natural Capitalism -kirjan tekijöistä ja Rocky Mountain -tutkimuslaitoksen johtaja.
inhimillinen pääoma (työ, älykkyys, kulttuuri, organisaatiot), taloudellinen pääoma (raha, sijoitukset, pääomamarkkinat), tuotettu pääoma (infrastruktuuri, koneet, työkalut, tehtaat) sekä luonnonpääoma (luonnonvarat, elämisjärjestelmät ja ekojärjestelmän palvelut).
Elinympäristön huomioimisen ja tuottavan taloudellisen toiminnan yhdistävä luonnonkapitalistinen ajattelu nousi esille 1990-luvun aikana. Sen päänäkökohdat kiteyttivät Paul Hawken, Amory Lovins ja Hunter Lovins vuonna 1999 julkaistussa ohjelmallisessa kirjassaan Natural Capitalism.
Hawkenin ja Lovinsien mukaan siirtyminen uuteen teolliseen aikakauteen, jossa yritykset yhdistävät raaka-aineiden ja muiden resurssien säästämisen yrityksen tuottavuuteen, ei ole pelkästään kannattavaa tai suositeltavaa vaan väistämätöntä.
Viimeisten viidenkymmenen vuoden kuluessa ovat maailman vuotuiset hiilipäästöt nelinkertaistuneet. Mutta seuraavien viidenkymmenen vuoden kuluessa saattaa koko ilmasto-ongelma muuttua yhtä himmeäksi muistoksi kuin 70-luvun energiakriisi, koska ilmastomuutos ei ole väistämätön tulos normaalista taloudellisesta toiminnasta vaan keinotekoinen seuraus toiminnan toteuttamisesta epärationaalisen tehottomalla tavalla (...) [J]os käytämme energiaa tavalla, joka säästää rahaa (...) ilmastomuutos muuttuu ongelmaksi, johon meillä ei ole varaa, jota emme tarvitse ja jonka voimme välttää saavuttaen samalla valtavat säästöt yhteiskunnalle. Hawken & al. 'Natural Capitalism'
Luonnonkapitalismin pääsanoma sisältää ajatuksen siitä, että ihmiskunta voi valita, miten ottaa luonnonpääomat huomioon. Natural Capitalism -kirjan tekijöiden mukaan voimme tehdä sen taloudellisesti kalliilla tavalla tai tuottoisasti. Useat ekonomistit ovat tulleet samaan tulokseen: vuonna 1997 kahdeksan Nobel-palkittua ekonomistia toi julki, että heidän näkemyksensä mukaan markkinoiden avulla toteutettavat energiansäästöt voivat kohottaa amerikkalaisten elinoloja ja jopa tuoda lisähyötyä taloudelle. Luonnonkapitalismin mukaan yksistään Yhdysvallat voisi säästää 300 miljardia dollaria vuodessa energialaskustaan ottamalla käyttöön tämänhetkistä teknologiaa, joka tuottaa samat palvelut huokeammalla.
Taloudellisen kannattavuuden pohtiminen edellyttää myös sen huomioimista, miten taloudellista hyvinvointia mitataan. Luonnonkapitalismi kritisoi pelkän bruttokansantuotteen käyttöä talouden mittarina, sillä BKT mittaa pelkästään rahan liikkumista kädestä toiseen, ei sitä, mitä talous tuottaa ja hyötyykö yhteiskunta tuotannosta. BKT sisältää nimittäin muun muassa rikollisuuden aiheuttamat kulut, sairaanhoitokustannukset, vankiloiden ylläpidon, jätemaksut, ympäristön siivouskulut, öljypäästöt, avioerot, turvakodit yms. BKT:n käyttökelvottomuus hyvinvoinnin mittarina käy hyvin ilmi ekonomisti Robert Repetton lausahduksesta: ”Nykyisen laskutavan mukaan valtio voi kuluttaa loppuun mineraalivaransa, kaataa metsänsä, tuhota maaperänsä, saastuttaa vesilähteensä ja pyydystää villieläimet ja kalakannat sukupuuton partaalle, mutta tuloja mitattaessa mikään edellisistä ei käy ilmi.. Lopputuloksena ovat kuvitteelliset voitot tuloissa, mutta peruuttamattomat menetykset rikkaudessa.”
Mitä on luonnonkapitalismi? Perinteinen kapitalismi on tähän asti jättänyt luonnonpääoman vähälle huomiolle, mutta sen merkitys talouselämälle alkaa vähitellen käydä ilmiselväksi: toimintaympäristö saastuu, kalakannat hupenevat, juomakelpoisen veden määrä vähenee ja luonnonmetsät katoavat. Samalla kun raaka-ainelähteet vähenevät, supistuvat myös maapallon ekojärjestelmän tuottamat palvelut, joita ovat muun muassa puhtaan ilman ja veden tuotanto, sateet, hedelmällisen maaperän uudistaminen, erilaisten jätteiden ottaminen osaksi luonnon kiertokulkua, äärimmäisten luonnonilmiöiden tasaaminen ja ilmakehän elinkelpoisena pitäminen.
Natural Capitalism -kirjan tekijöiden mukaan olemme 1900-luvun aikana kuluttaneet jo kolmanneksen koko luonnonvarojen alkupääomastamme (mm. neljänneksen viljelykelpoisesta pintamaasta ja kolmanneksen metsien pinta-alasta). Luonnonkapitalismi tarkoittaakin yksinkertaisesti sen huomioimista, että yksi merkittävimmistä pääomistamme vähenee nopeasti ja sen merkitys talouselämälle ja sen varaan rakentuvalle yhteiskunnalle on huomattava.
Luonnonkapitalismi pyrkii olemaan epäpoliittinen. Se on tapa ajatella taloutta laajemmin ja rationaalisemmin. Se ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi mitä taloudessa tuotetaan. Sen sijaan luonnonkapitalismi kiinnittää huomion siihen, miten muun muassa raaka-aineita ja energiaa voidaan säästää tuotantoprosessin eri vaiheissa ja välttää saasteita ja ylimääräistä jätettä. Luonnonkapitalismi ei siis sinänsä pyri vähentämään markkinatalouden tavarantuotantoa vaan tehostamaan ja tekemään järjestelmästä paremman.
Perinteisen kapitalismin perusideat kärjistettynäLuonnonkapitalismin perusideat Taloudellinen kehitys toteutuu parhaiten vapaassa markkinataloudessa, jossa uudelleen investoidut voitot tekevät työstä ja pääomasta aina vain tuottoisampaa. Kilpailuetu saavutetaan suuremmilla ja tehokkaimmilla tehtailla. Mitä suurempi bruttokansantuote, sitä suurempi hyvinvointi. Resurssipulat kiihdyttävät vain korvaavien resurssien kehittämistä. Terveellisestä ympäristöstä huolehtiminen on tärkeää, mutta se tulee toteuttaa tasapainossa taloudellisen kasvun vaatimusten kanssa, mikäli korkea elintaso halutaan säilyttää. Vapaa yritteliäisyys ja markkinavoimat ohjaavat parhaiten ihmisten ja resurssien tehokasta sijoittautumista. Ympäristö ei ole vain pieni osa tuotantojärjestelmää, vaan pikemminkin yläjärjestelmä, jossa talous toimii. Tulevaa taloudellista kehitystä rajaava tekijä on luonnon pääoman saatavuus ja toimivuus (erityisesti korvaamattomat elämää ylläpitävät järjestelmät). Luonnonpääoma hupenee pääasiassa huonosti suunniteltujen yrityskäytäntöjen, väestön kasvun ja saastuttavan kuluttamisen johdosta. Tuleva taloudellinen kehitys toteutuu parhaiten demokraattisessa, markkinapohjaisessa taloudessa, jossa kaikki pääomalajit on huomioitu. Resurssituottavuus on avainasemassa. Hyvinvointia edistää parhaiten toivottujen palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen. Talouden ja ympäristön kestävyys edellyttää materiaalisen hyvinvoinnin jakamista globaalisti. Pitkällä aikavälillä parhaat olosuhteet kaupankäynnille saavutetaan kiinnittämällä huomio ensisijaisesti ihmisten tarpeisiin.
Luonnonkapitalismin strategiat Luonnonkapitalismi perustuu käytännön tasolla neljään keskeiseen strategiaan: radikaali resurssituottavuuden kohottaminen luonnon imitointi palvelutalous investointi luonnonpääomaan
Resurssituottavuus thumb|Luonnonkapitalismin mukaan esimerkiksi sähköpumppuja käyttävä teollisuus voi yltää huomattaviin energiansäästöihin. Kuvassa Pietarsaaren paperi- ja selluloosatehdas. Resurssituottavuus () tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jatkamme kaikkien resurssien – inhimillinen työ, raaka-aineet, energia jne. – tuottavuuden kohottamista palveluiden ja tavarantuotannossa. Natural Capitalism -kirjan tekijöiden mukaan meidän on ehkä vaikea nähdä, miten tuottavuutta voitaisiin merkittävästi kohottaa nykyisestä. Kuitenkin esimerkiksi viimeisten 250 vuoden aikana on tuottavuus kohonnut siten, että nykyään yhden ihmisen työpanos tuottaa kaksisataa kertaa enemmän kuin 1700-luvulla. Silti käytössämme on tänäkin päivänä hyvin epätaloudellista tekniikkaa, kuten esimerkiksi polttomoottoriautot, jotka käyttävät polttoaineen energiasta vain noin yhden prosentin itse matkustajan kuljettamiseen ja loput 99 prosenttia epätaloudelliseen moottoriin ja toistatuhatta kiloa painavan auton liikuttamiseen.
Meidän ei tosin tarvitse pohtia sitä, missä määrin tuleva kehitys nostaa tuottavuutta, sillä jo nykyisellä tietämyksellä ja ymmärryksellä voidaan resurssituottavuutta kohottaa huomattavasti. Hawken ja Lovinsit tarjoavat kirjassaan hengästyttävän määrän käytännön esimerkkejä resurssien käytön tehostamisesta. Heidän teesinsä on, että kehittyneissä maissa on säästettävissä 90-95 prosenttia materiaaleja ja energiaa alentamatta kuitenkaan ihmisten haluamien palveluiden ja tuotteiden määrää tai laatua – ja lisäksi paremmalla taloudellisella voitolla.
Tällaisiin tuloksiin päästään muun muassa ottamalla suunnittelussa ja päätöksenteossa huomioon yksittäisten valintojen vaikutus kokonaisuuteen sen sijaan, että mitattaisiin pelkästään yksittäisen osatekijöiden tehokkuutta.
Esimerkiksi maailman sähkönkulutuksesta noin 3/5 käytetään erilaisten sähkömoottoreiden pyörittämiseen. Suurin osa moottoreista toimii erilaisina pumppuina, jotka käyttävät suurimman osan energiasta kamppailussa kitkaa vastaan. Kirjoittajat kertovat esimerkkinä miten eräässä muoviteollisuuden tehtaassa saavutettiin 14 pumpun järjestelmässä 92 %:n energiansäästöt tavanomaiseen järjestelmään verrattuna seuraavilla yksinkertaisilla toimilla: putkien halkaisijaa kasvatettiin (pienempi kitka) putkitus suunniteltiin ja toteutettiin ennen pumppujen sijoittamista (vältetään mutkia, pumppausta ylämäkeen, liian pitkä putkia yms.) edellisten ansiosta voitiin hankkia huomattavasti pienitehoisemmat pumput. Yleensä putkien halkaisijaa ei uskalleta kasvattaa, koska isompien putkien hankintahinta on korkeampi kuin pumppauksessa säästetyn energian hinta. Tarkastelemalla kuitenkin kokonaisuutta havaitaan, että hankintahinta korvautuu välittömästi, koska suuremmat putket tarvitsivat pienemmät ja halvemmat pumput. Järjestelmän rakentaminen oli lisäksi nopeampaa, yksinkertaisempaa ja tilaa säästävämpää kuin perinteinen malli olisi ollut.
Kirjoittajat korostavat, että kuvittelemme elävämme maailmassa, jossa tehtaat ja palvelut on suunniteltu ja toteutettu tehokkaasti. Todellisuus on heidän mukaansa kuitenkin toisenlainen: maailma on väärällään huonoa suunnittelua ja huonojen ”hyväksi koettujen” tapojen toistoa, jotka tuottavat kehnosti ihmisiä palvelevia ja luonnon resursseja hukkaavia lopputuloksia.
Luonnon imitointi thumb|Hämähäkki seitissään. Tiettyjen hämähäkkilajien verkko on vahvempaa ainetta kuin luotiliivien kevlar. Luonnon imitointi () tarkoittaa luonnossa esiintyvien toimintaperiaatteiden omaksumista. Tämä tarkoittaa muun muassa tyydyttävien tai puolivillaisten ratkaisujen välttämistä. Luonto pyrkii aina optimoimaan ”osatekijät” suhteessa kokonaisuuteen. suljettuja kiertoja ja palautteen huomioimista. Maapallo on raaka-aineresurssien osalta suljettu järjestelmä (käyttää yhden osan tuotokset toisen osan raaka-aineena). Ilman palautteen huomioimista järjestelmä on typerä: se ei näe toimintansa vaikutusta oman olemassaolonsa ehtoihin. ''biologisten mallien tutkimista ja hyödyntämistä tuotantoprosesseissa. Esimerkiksi hämähäkki pystyy tuottamaan seittiä, joka on vahvempaa materiaalia kuin luotiliiveissä käytetty Kevlar – ilman Kevlarin valmistuksessa tarvittavaa hyvin korkeaa lämpötilaa ja myrkyllisiä kemikaaleja.