Leokratesta vastaan (; tai Contra Leocratem) on Lykurgos Ateenalaisen kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Leokratesta maanpetturuudesta.
Historia
Puhe Leokratesta vastaan pidettiin oikeudenkäynnissä Ateenassa noin vuonna 332 eaa. Se on ainoa Lykurgokselta nykyaikaan säilynyt puhe. Se syyttää Leokratesta maanpetturuudesta sodan aikana. Leokrates pakeni kotikaupungistaan vuoden 338 eaa. Khaironeian taistelua seuranneen paniikin aikana Rhodokselle ja siirtyi sieltä Megaraan, missä hän harjoitti kauppaa viiden vuoden ajan. Noin vuonna 332 eaa. hän palasi Ateenaan ajatellen, että hänen karkuruutensa olisi jo unohdettu. Lykurgos nosti kuitenkin syytteen häntä vastaan.
Sisältö
Vain pieni osa puheesta on omistettu itse syytteen todistamiselle. Jo kohdassa 36 Lykurgos pitää syyllisyyttä yleisesti tunnustettuna. Loput 114 kohtaa koostuvat enimmäkseen kommenteista ja sivupoluista, joiden tarkoituksena on korostaa rikoksen vakavuutta ja esittää ennakkotapauksia ankaran rangaistuksen tueksi.
Alkusanoissa Lykurgos sanoo, että oikeudenmukaisuus ja hurskaus vaativat, että hän tuo Leokrateen oikeuden eteen (1–2); syyttäjän osa ei ole suosittu, mutta hänen velvollisuutensa on hoitaa se (3–6). Tämä tapaus on poikkeuksellisen tärkeä, ja päätös on tehtävä ilman ennakkoluuloja tai puolueellisuutta, ottaen Areiopagin neuvoston oikeudenmukaisuus esikuvaksi (7–16).
Tämän jälkeen seuraa kertova osuus, jossa kuvataan, kuinka Leokrates pakeni Rhodokselle, ja esitetään todisteet (17–20). Sitten kerrotaan, kuinka hän muutti Megaraan ja toimi siellä kauppiaana, ja esitetään todisteet myös tälle (21–23). Sitten esitetään kommentteja kertomukseen sekä mahdollinen puolustuslinja (24–35). Asia todetaan todistetuksi. Lisäksi kuvataan Ateenan tilannetta Leokrateen loikatessa (36) ja Khaironeian taistelun jälkeistä paniikkia (37–45).
Lykurgos ylistää taistelussa kaatuneita (46–51) ja sanoo syytetyn vapauttamisen olevan mahdotonta (52–54). Hän kumoaa erilaisia puolustuksen perusteluita (55–62). Myös puolustajien yritys vähätellä rikosta kumotaan vetoamalla Drakonin lakeihin (63–67). Puolustus vetoaa ennakkotapaukseen – kaupungin evakuointiin ennen vuoden 480 eaa. Salamiin taistelua – mutta tämä esimerkki voidaan kääntää heitä vastaan (68–74).
Puhuja korostaa valan pyhyyttä ja väärän valan rankaisemisen tärkeyttä. Hän esittää viittauksia muinaishistoriaan, ja tuo esiin muun muassa Kodroksen tapauksen (75–89). Leokrates väittää olevansa viaton; Lykurgos kuitenkin vastaa tuntemattoman runoilijan säkeillä: ”jonka jumala tahtoo tuhota, sen hän ensin tekee hulluksi” (90–93). Sitten hän käsittelee jumalallista kaitselmusta (94–97) sekä esittää esimerkkejä uhrautuvaisuudesta, lainaten Euripidesta ja Homerosta (97–105).
Lykurgos ylistää spartalaisia tässä asiassa ja kuvaa Tyrtaioksen vaikutusta isänmaanystäviin. Esimerkkinä toimii vuoden 480 eaa. Thermopylain taistelu (106–110). Sitten puhuja kuvaa, kuinka ankaria ateenalaisten esivanhemmat olivat maanpettureita kohtaan (111–127). Spartalaiset olivat yhtä ankaria (128–129). Oikeudenmukainen ankaruus estää maanpetturuutta, ja Leokrateen rikos on alhaisinta laatua (130–134). Hänen puolustajansa ovat yhtä syyllisiä kuin hän (135–140). Sitten vedotaan vielä sen puolesta, että tuomarit ilmaisisivat oikeutettua paheksuntaa (141–148).
Loppusanoissa (149–150) puhuja toteaa:
Lähteet
Kirjallisuutta
Lycurgus: Against Leocrates. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυκούργος: Κατά Λεωκράτους. Wikiaineisto. Lycurgus: Against Leocrates. Perseus. Lycurgus: Against Leocrates. Perseus. Lycurgus: Against Leocrates. ToposText.
Luokka:Antiikin kreikkalaiset puheet